sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Salla Simukka: Toisaalla

Salla Simukka: Toisaalla
233 s.
Tammi 2012
18-vuotias Samuel Järvi on varsinainen nörtin stereotypia: pojan yöt kuluvat tietokoneella pelaten ja päivät nukkuen. Kontaktit tyttöihin ovat jääneet vähäisiksi. Koulun loputtua hän ei tiedä, mitä tekisi. Yllättäen Samuel saa kuitenkin tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Hänet pyydetään mukaan salaiseen projektiin, ja työstä maksetaan järkyttävän hyvin.

Projekti on täynnä yllätyksiä, mutta suurin yllätys on kuitenkin se, että Samuel rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään. Kaikki muu menettää merkityksensä, kun Samuel päättää pelastaa unelmiensa tytön. Mutta kaipaako tyttö edes pelastajaa?


Toisin kuin ilmeisesti kaikki muut kirjan lukeneet, minä suorastaan inhosin tätä. Dorothy Parkeria mukaillakseni, tämä ei ole niitä kirjoja, jotka sysätään kevyesti syrjään. Tämä paiskataan suurella voimalla. Tämä onnistui näin jälkikäteen pilaamaan myös kumppanikirjan, Jäljellä. Ainoa myönteinen asia, jonka voin kirjaparista sanoa on se, että idea on hyvä. Harmi vain, että Toisaalla-kirjan toteutus on se mikä on. Kiitti vaan, Samuel, hahmosi pilasi kaiken.

Ja koska minun pitää tietenkin perustella näinkin radikaali mielipide, nyt seuraa JUONIPALJASTUKSIA. Tätä ei oikein voi arvostella ilman JUONIPALJASTUKSIA, joten tässäpä niitä tulee. Älä siis lue pitemmälle jos et halua tietää JUONIPALJASTUKSIA.

Alla on siis JUONIPALJASTUKSIA, joskin aika epämääräisiä. Pikemminkin henkilöpaljastuksia.

Oletteko ikinä törmänneet termiin Nice Guy? Huomatkaa isot kirjaimet, niillä Nice Guy erotetaan ihan tavallisesta kivasta nice guy-miehenpuolesta, mukavasta kaverista. Nice Guy-syndroomasta voi lukea lisää täältä.

Tämän kirjan päähenkilö Samuel on Nice Guy. Hän on tietenkin se porukan fiksuin ja tietää sen (= ylimielinen, alentuvainen). Ei komea kakku ulkonäöltään (= ruipelo, finniarpinen nörttistereotypia), mutta tietää olevansa sisältä Sen (= kauniin naisen) Arvoinen ja ainakin parempi kuin ne kuntosalilla käyvät komeat paskiaiset (= miestyyppi, joka on paremman näköinen ja suositumpi kuin Nice Guy). Katkera, koska naiset ottavat usein mieluummin sen komean paskiaisen kuin hänet vaikka hän on niin mukava ja kiva. Jos nainen nyt sattuu kiinnostumaan, hän ei ole millään tavalla yhtä hyvä kuin se kaunotar, johon Nice Guy on iskenyt silmänsä. On tietenkin moraalisesti oikeassa. Mainittu kaunotar antaa mahdolliset, pienimuotoiset väärinteot (= viikkojen salakatselu ja kuuntelu, osallistuminen mainittuihin moraalittomiin tekoihin, noin niin kuin ihan satunnaisina esimerkkeinä) anteeksi, koska Nice Guy on, no, mukava kaveri, joka tietenkin oli oikeassa koko ajan ja yritti pelastaa kaunottaren. Uljas prinssi suorastaan.

Toisaalla luki siinä määrin Nice Guy-kaverin fantasiana (= olin Paras, tein aina Oikein, sain haluamani palkinnon eli naisen), että minun piti ihan googlata Simukka ja tarkistaa onko hän todellakin nainen. Todisteet viittaavat siihen, että on.

Ihan pienen toivonkipinän näin, kun Basilika sanoi noita samoja asioita Samuelille. Se kuitenkin sammui noin sekuntia myöhemmin kun kävi ilmi, että Samuel oli kuin olikin oikeassa ja Basilikan puheet mustasukkaisen naisen panettelua, yritys erottaa Samuel Emmistä. Totta kai Samuel oli oikeassa, hänhän on Nice Guy ja Basilika vain nainen, ja vieläpä nainen joka ei ole Samuelin himoitsema palkinto. Kirjan muut nuoret miehet, Jere ja Atro (etenkin Atro), ovat juuri niitä komeita paskiaisia, jotka ovat luonnollisestikin tyhmempiä, lapsellisempia ja moraalisesti köyhempiä kuin Samuel.

Kirjalla olisi ollut paljon annettavaa ilman Samuelin kaltaista päähenkilöä. Virtuaalitodellisuus ja nuorten itsemääräämisoikeus ovat kiinnostavia aiheita, joita olisi voinut pohtia enemmänkin. Valitettavasti minulle jäi tästä sellainen olo, että tekisi mieli käydä suihkussa pesemässä Samuelista valunut Nice Guy-löyhkä pois. Se peitti alleen kaiken muun, mitä kirja olisi voinut ehkä antaa.

Mutta se olen vain minä. Muut ovat suhtautuneet kirjaan huomattavasti positiivisemmin. Esimerkkeinä Olipa kerran kirjablogi, Tarinoiden taikaa, Kansien välissä ja Saran kirjat.

5 kommenttia:

  1. Heh, virkistävää lukea välillä tällaisiakin kommentteja kirjoista :D Enpä haluaisi tavata yhtään Nice Guy -tyyppiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jo ehdin ajatella, että ensimmäisessä kommentissa suunnilleen heitellään tomaateilla kun kehtaan olla kehumatta näitä. XD

      Poista
  2. Sait blogillesi uuden lukijan ja samantien haasteen, jonka löydät blogistani1 :)

    VastaaPoista
  3. Ihania mietteitä sinualla. Nice Guy-aihehan on tosiaan vakava, mutta ei tullut mieleeni ollenkaan, vaan menin lankaan pitämällä Samuelia puhtaasti hyvänä tyyppinä. Kiitos tästä eroavasta näkökulmasta! Luin kirjan heti ilmestyttään, mutten saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä blogiin. Jospa tässä ennen kesää sen saisin pois roikkumasta. En vain päässyt samalle tasolle tämän kirjan kanssa, toisin kuin alkuosassa. Puuttui "se jokin"-koukku.

    VastaaPoista