Bill Willingham: Fables: The Deluxe Edition, Book Four & Book Five & Book Six

Bill Willingham:
Fables: The Deluxe Edition, Book Four & Book Five & Book Six
296 s. & 304 s. & 224 s.
DC Comics 2012 & 2012 & 2013

Viimeksi löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tällä kertaa parannan saavutusta: kolme sarjakuva-albumia yhdellä bloggaamisella. Luin nämä taas peräkkäin, koska oli sekä aikaa että albumit nenän edessä. Tarinahan on periaatteessa jatkuva kirjasta toiseen, joten pysyin ainakin juonessa mukana. JUONIPALJASTUKSILTA ei nyt voi välttyä, joten jos joku haluaa lukea nämä tietämättä mistään mitään, lopeta lukeminen tähän.

Book Four: Ensimmäinen tarina kertoo Bigbyn seikkailuista toisessa maailmansodassa. Ei oikein jaksanut kiinnostaa, koska en ylipäätään ole kiinnostunut tuon ajan sotajutuista. Mietinkin, että miksi tarina on haluttu kertoa? Varmaan vain siksi, että ihmissusi vs. Frankensteinin hirviö on jonkinlainen kulttijuttu. Puolet loppukirjasta vietetään politiikan ja perhekiemuroiden parissa. Prinssi Uljas voittaa vaalit ja astuu satuväen keulakuvaksi, ja samalla pari muutakin poliittisesti kriittistä virkaa saa uudet toimijat. Samoihin aikoihin Lumikki synnyttää ei niin ihmismäisen pentueen ja joutuu muuttamaan maatilalle, jonne Bigbyllä ei ole asiaa. Kummatkin juonet olivat mielestäni kiinnostavia, mutta jostain syystä silmääni pistää erityisesti se, miten mieshahmot pitävät tärkeitä salaisuuksia naisilta. Loppuaika vietetään menneisyydessä 1000 ja yhden yön tarinoissa, joita Lumikki kertoi aikoinaan henkensä pitimiksi. Tarinat avaavat useiden satuhahmojen historiaa ja pursuavat verta ja suolenpätkiä. Erityisesti pitää mainita John Boltonin piirtämä The Fencing Lessons sekä Esao Andrews'n Diaspora ja The Witch's Tale. Näissä on todella kaunis kuvitus, sarjakuvaa parhaimmillaan.

Book Five: Mainitsinkin jo sarjan toisen osan kohdalla, että Jack eli satujen Jaakko ei jaksa kiinnostaa minua. Harmi siis, että tämän osan ensimmäiset tarinat kertoivat hänestä Hollywoodin ihmeellisessä maailmassa. Tylsää minusta. Seuraavakaan juttu ei jaksanut innostaa: mystinen siniviittainen hahmo tappaa satumaailmassa pahiksia. No entäs sitten, en minä niitä kohtaan mitään sympatiaa tunne. Kiinnostavaksi homma muuttuu kun siniviittaa jää kiinni ja paljastuu Little Boy Blueksi, joka haluaa pelastaa niin Pinokkion kuin Punahilkankin, ja selvittää siinä samalla pääpahiksen salaisuuden. Samoihin aikoihin Mowgli saa tehtäväkseen jäljittää Bigbyn ja salaperäinen näkymätön olento tappaa satuväkeä. Albumin viimeisestä tarinasta ei jäänyt kovin positiivista kuvaa. Se tulvii poliittisia näkemyksiä, jotka on nostettu oikeasta elämästä ja tarina sinänsä on suorastaan rasistinen (arabit = vähintään epäilyttäviä). Arabisaduista tuttu Sinbad saapuu neuvottelemaan yhteistyöstä itämaisten ja länsimaisten satuhahmojen välillä, ja mukana on paitsi tummanpuhuva suurvisiiri myös paljon orjia, monet kauniita "haaremiasuisia" naisia. Arvatkaa kuka on se pahis ja mikä on yhteistyön ehtona läntisten satujen taholta?

Book Six: Tässä albumissa on oikeastaan vain kaksi tarinaa. Ensimmäinen on irtonainen tarina kahdesta puunukesta, jotka rakastuvat ja haluavat muuttua ihmisiksi. Mikä tässä olikaan pointtina? Ehkä hahmot tavataan myöhemmissä tarinoissa. Toinen tarina seuraa Bigbyä, jonka Mowgli onnistu löytämään ja tuomaan takaisin perheensä luo. Pitäähän se onnellinen loppu olla, vaikka ei tarina tähän päätykään.

Haasteet: Seitsemän sarja-sarjishaasteesta on menossa toinen kierros.

Kirsi Vainio-Korhonen: Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa.

Kirsi Vainio-Korhonen:
Ujostelemattomat. Kätilöiden,
synnytysten ja arjen historiaa.
255 s.
WSOY 2012

Ujostelemattomat vie naisten elämänpiirin kursailemattomimpaan historiaan, kätilöiden maailmaan. 1700-luvun varhaismodernien uraäitien seurassa pääsemme kiristämään kureliivejä, testaamaan puhdistavia yrttejä, toteamaana arsenikin vaikutukset aborttilääkkeenä ja löytämään yllättäen isätkin synnytyshuoneesta.

Lapsikuolleisuus oli valtakunnan kiperimpiä kysymyksiä, ja anatomiaan perehtyneillä lapsenpäästäjillä oli merkittävä rooli muutoksessa kohti parempaa. Kätilöt olivatkin naisista ainoita, joiden hilkkojen sallittiin vilahdella öisen kaupungin pimeillä kaduilla. Niiden varsilta löydämme vuosisatojen takaiset uskomukset elämän ihmeestä sekä "hyväpäiset vaimot", joiden käsissä lepäsi vastasyntyneiden elämä ja toisinaan myös tuomioistuinten antama tutkintavastuu lapsenmurhista ja aviorikoksista.

Tässäpä on hyvä esimerkki tieteen popularisoinnista. Tieteellisten tekstien ei tarvitse olla kuivia ja jaarittelevia, ne voivat olla eläviä ja hauskojakin latoen kuitenkin samalla pöytään kovia faktoja. Tämä on vallan viihdyttävä teos enkä ihmettele ollenkaan, että se voitti Vuoden tiedekirja-palkinnon vuonna 2012. Omalle lukulistalleni se päätyi kirjastosta ihan vain takakannen perusteella.

Se, mikä minua kiehtoi tässä eniten, oli ajankuva ja aikalaiskertomukset. On yksi asia lukea tutkijoiden spekulaatioita jostakin tapahtumasta, ja kokonaan toinen lukea tapahtumakuvaus sen todistaneen ihmisen kirjoittamana. Esimerkiksi 21.5.1785 Javob Alm kirjoitti kätilöoppilas Justina Karbergin olevan "tarkkaavainen, järkevä ja ymmärtäväinen kätilö". Oikeasti, tuo kauan sitten kuollut mies tunsi nimeltä tuon oikeasti eläneen naiseni, ja mies oli henkilökohtaisesti tuota mieltä hänestä! Jännää! Vainio-Korhonen on tutkinut 1700-luvun lähteitä ja lainannut niitä runsaskätisesti tutkimuksessaan. Lainaukset ja koko teos tuovat 1700-luvun hyvin lähelle lukijaa tavallisen ihmisen näkökulmasta. Kyllähän sitä poliittista historiaa luetaan koulussa, mutta tavallisiin tallaajiin ei juuri kiinnitetä huomiota.

Kätilöt kuuluivat nimenomaan "tavalliseen kansaan", mutta olivat kuitenkin monella tapaa etuoikeutettuja muihin "tavallisiin" naisiin nähden. He saivat harjoittaa ammattiaan itsenäisesti ja kätilön ammatti oli käytännössä ainoa, johon nainen pystyi kouluttautumaan. Kauppiaan tapaiset porvariammatit perittiin kuolleilta aviomiehiltä. Kätilöt osasivat lukea ja kirjoittaa, mahdollisesti useammalla kielellä. Tietyissä rikosoikeudenkäynneissä kätilön sana saattoi päättää saiko syytetty kuolemantuomion vai ei. Näitä oikeusjuttuja olikin mukava lukea, vaikka aiheet olivatkin synkän puoleisia (lapsenmurhia, raiskauksia jne.).

Ylipäätään kirja antaa kovin ankean kuvan 1700-luvusta. Lapsia lakosi kuin heinää ja lukemattomia naisia kuoli synnytykseen. Mieleeni jäi lähtemättömästi se pieni ja brutaali yksityiskohta, että ennen ammattitaitoisia kätilöitä väärässä asennossa olleita sikiöitä ei osattu kääntää kohdussa. Äidin pelastamiseksi sikiöt paloiteltiin kohtuun ja otettiin ulos pala kerrallaan. Osa niistä oli elossa tämän prosessiin alkaessa. Ajatus on niin iljettävä, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Kätilöt pystyivät kääntämään suurimman osan sikiöistä ja pelastivat siten useamman kuin yhden hengen.

Luettu myös: Sinisen linnan kirjasto, Taavan lukupäiväkirja, Valikoiva kirjatoukka ja Kirjanurkkaus.
Haasteet: Kansankynttiläin kokoontumisajot, kategoriana IX eli luonnontieteet. Kirjastossa tämä on laitettu luokkaan 59.57109, mutta haasteen kategorioista ei lääketiedettä löydy. Kelvatkoon siis luonnontiede, vaikka kävisi tämä kai historiaankin.

Niina With: Taisit narrata, Stella

Niina With: Taisit narrata, Stella
155 s.
Myllylahti 2013
[e-kirja]

Stella Kaarniston arkeen kuuluvat uusi työpaikka, velka-asunto, ystävät, jumppatunnit ja eläkeikää lähestyvät vanhemmat. Sekä jylhän komea, mutta asiallistakin asiallisempi esimies Petri Puumala.

Marraskuisen räntäkelin seasta Stellan elämään astuu myös naapurin Markus, joka saa Stellan kutomaan ympärilleen valkoisten valheiden seitinohuen verkon. Pinnistellessään kohti totuutta hän huomaa päätyvänsä sekä mainosmaailman nousevaksi tähdeksi että koko firman pelastajaksi. Mutta mikä on menestymisen hinta? Entä kuka on Figaro, nettitreffipalstan hurmuri numero yksi?

Tätä edeltänyt kotimaisen chick litin lukeminen ei mennyt ihan putkeen, mutta uskaltauduin kuitenkin kokeilemaan toistakin kirjaa ja kirjailijaa. Hyvä kun uskalsin, tämä nimittäin oli juuri sitä ihanaa hömppää jota kuvittelin Paloheimon OMG:sta lukevani.

Kevyttä ja iloista luettavaa, nauroin pari kertaa ääneenkin. Tykkäsin Stellasta, joka oli kekseliäs ja toimelias. Hän ei jäänyt angstaamaan vastoinkäymisten edessä vaan tarttui rivakasti toimeen asioiden korjaamiseksi. Vaikka hän onnistuikin nolaamaan itsensä (kommellukset olivat oikeasti huvittavia), hän ei jäänyt rypemään itsesäälissä vaan pääsi tilanteista yli. Stellan bestis oli oikeasti hänen ystävänsä ja vaikka hän olikin juonen kannalta taka-alalla, minulle jäi sellainen tunne että he tosiaan välittivät toisistaan. Stellan sulhasehdokkaat olivat kahdesta eri puusta veistettyjä ja siitä Ainoasta Oikeasta pidin minäkin. Itsekeskeinen ja itsekäs vaihtoehto ei ollut se, jonka Stella halusi ja hyvä niin.

Lyhyestä virsi kaunis, tämä on se kirja, jonka halusin lukea OMG:n lainatessani.

Tämä muuten oli ensimmäinen e-kirja kokeiluni. Ostin tuossa taannoin itselleni lahjaksi iPadin, ja ristin sen lukukäyttöön heti kun muilta toimiltani ehdin. Minulla on kortti useampaankin kirjastoon ja Taisit narrata, Stella löytyi yhdestä niistä. Onneksi kirja ei ollut 155 sivua pitempi, laina-aikaa kun oli vain yksi päivä. Paksumpia kirjoja varten täytyy ehdottomasti miettiä sopiva lukupäivä, hetken mielijohteesta napattu lukupinonjatke jäisi luultavasti lukematta.

Luettu myös: Kirsin kirjanurkka, Kuuttaren lukupäiväkirja, Mari A:n kirjablogi ja Lumiomena.

Robert Louis Stevenson: Tohtori Jekyll ja herra Hyde

Robert Louis Stevenson:
Tohtori Jekyll ja herra Hyde
(The Strange Case of Dr. Jekyll
and Mr. Hyde, 1886)
122 s.
Otava 2007

Eräänä yönä koetilanne riistäytyy tohtori Jekyllin hallinnasta.

Siinäpä lyhyt ja ytimekäs takakansiteksti. Halusin lukea tämän 1800-luvun haasteeseen ja lähdin liikkeelle ennakko-oletusten painolastin kera. Kiitos jos jonkinlaisten mukaelmien ja median noin yleensä, kuvittelin tämän olevan vauhdikas seikkailu, jossa kurkitaan Jekyllin pään sisään ja Hyden olan yli. Ei se aivan niin mennytkään.

Pitääkö nyt taas sanoa, että nyt seuraa JUONIPALJASTUKSIA reippaat 100 vuotta vanhasta teoksesta?

Suurimman osan ajasta kertojana toimii lakimies Utterson, jolle syntyy jonkinlainen pakkomielle salaperäiseen, vastenmieliseen herra Hydeen. Miten Hyde liittyy kunnialliseen tohtori Jekylliin, jolla ei taidakaan olla puhtaita jauhoja pussissiin? Jekyll & Hyde on hieman salapoliisimainen, mutta enemmän sitä neiti Marple-tyyliä kuin C.S.I.:a. Salaisuus selviää enimmäkseen keskustelujen ja lopulta Jekyllin kirjoittaman kirjeen kautta. Ei siis mikään erityisen sykettä nostattava vauhtiseikkailu.

Enemmmän minua kiinnostikin kirja psykologinen puoli. Muistan jossain lukeneeni, että ah niin siveellisenä viktoriaanisena aikana kunniallinen perheenisä saattoi töistä tullessaan käväistä tapaamassa kaikin tavoin alistetttua lapsiprostituoitua. Jotenkin tuo jäi mieleen koko tekstistä (josta en muuta muista) erityisen iljettävänä esimerkkinä. Asioista ei puhuttu, vaikka niitä taatusti tapahtui. Vähän samaan tapaan hyvä tohtori Jekyll ei pidä pahana sitä, että muodonmuutoksen koettuaan käy Hydena tekemässä ties mitä kauheuksia. Niitä ei suuremmin eritelty, mutta tuota omaa esimerkkiäni minä koko ajan mietin. Päinvastoin, on hyvä, että Jekyllin omatunto säilyy puhtaana ja pahuudet tekee Hyde, jonka teot Jekyll kuitenkin jotenkin muistaa.

Ottaen huomioon, että myös lakimies Utterson pitää tätä hyväksyttävänä selityksenä, on pakko todeta että koko yhteiskuntaa selvästi vaivasi sama, no, hulluus ainakin Stevensonin mukaan. Ei mene jakeluun miten voitiin ajatella, että sama ihminen voi olla sekä se mukava koti-isä että raaka lasten hyväksikäyttäjä ilman mitään ristiriitoja. Että jotenkin he olivat eri ihmisiä, joilla ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa.

Ajatuksia herättävä teos siis vaikkakaan ei sellainen kuin sen luulin olevan.

Luettu myös: Esimerkiksi Kirjaretket, Pussinäädän kirjablogi, Matkalla Mikä-Mikä-Maahan ja Orfeuksen kääntöpiiri.
Haasteet: Sekä 1800-luvun haaste että In the Name-haasteen "ammatti".