Kirsi Vainio-Korhonen: Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa.

Kirsi Vainio-Korhonen:
Ujostelemattomat. Kätilöiden,
synnytysten ja arjen historiaa.
255 s.
WSOY 2012

Ujostelemattomat vie naisten elämänpiirin kursailemattomimpaan historiaan, kätilöiden maailmaan. 1700-luvun varhaismodernien uraäitien seurassa pääsemme kiristämään kureliivejä, testaamaan puhdistavia yrttejä, toteamaana arsenikin vaikutukset aborttilääkkeenä ja löytämään yllättäen isätkin synnytyshuoneesta.

Lapsikuolleisuus oli valtakunnan kiperimpiä kysymyksiä, ja anatomiaan perehtyneillä lapsenpäästäjillä oli merkittävä rooli muutoksessa kohti parempaa. Kätilöt olivatkin naisista ainoita, joiden hilkkojen sallittiin vilahdella öisen kaupungin pimeillä kaduilla. Niiden varsilta löydämme vuosisatojen takaiset uskomukset elämän ihmeestä sekä "hyväpäiset vaimot", joiden käsissä lepäsi vastasyntyneiden elämä ja toisinaan myös tuomioistuinten antama tutkintavastuu lapsenmurhista ja aviorikoksista.

Tässäpä on hyvä esimerkki tieteen popularisoinnista. Tieteellisten tekstien ei tarvitse olla kuivia ja jaarittelevia, ne voivat olla eläviä ja hauskojakin latoen kuitenkin samalla pöytään kovia faktoja. Tämä on vallan viihdyttävä teos enkä ihmettele ollenkaan, että se voitti Vuoden tiedekirja-palkinnon vuonna 2012. Omalle lukulistalleni se päätyi kirjastosta ihan vain takakannen perusteella.

Se, mikä minua kiehtoi tässä eniten, oli ajankuva ja aikalaiskertomukset. On yksi asia lukea tutkijoiden spekulaatioita jostakin tapahtumasta, ja kokonaan toinen lukea tapahtumakuvaus sen todistaneen ihmisen kirjoittamana. Esimerkiksi 21.5.1785 Javob Alm kirjoitti kätilöoppilas Justina Karbergin olevan "tarkkaavainen, järkevä ja ymmärtäväinen kätilö". Oikeasti, tuo kauan sitten kuollut mies tunsi nimeltä tuon oikeasti eläneen naiseni, ja mies oli henkilökohtaisesti tuota mieltä hänestä! Jännää! Vainio-Korhonen on tutkinut 1700-luvun lähteitä ja lainannut niitä runsaskätisesti tutkimuksessaan. Lainaukset ja koko teos tuovat 1700-luvun hyvin lähelle lukijaa tavallisen ihmisen näkökulmasta. Kyllähän sitä poliittista historiaa luetaan koulussa, mutta tavallisiin tallaajiin ei juuri kiinnitetä huomiota.

Kätilöt kuuluivat nimenomaan "tavalliseen kansaan", mutta olivat kuitenkin monella tapaa etuoikeutettuja muihin "tavallisiin" naisiin nähden. He saivat harjoittaa ammattiaan itsenäisesti ja kätilön ammatti oli käytännössä ainoa, johon nainen pystyi kouluttautumaan. Kauppiaan tapaiset porvariammatit perittiin kuolleilta aviomiehiltä. Kätilöt osasivat lukea ja kirjoittaa, mahdollisesti useammalla kielellä. Tietyissä rikosoikeudenkäynneissä kätilön sana saattoi päättää saiko syytetty kuolemantuomion vai ei. Näitä oikeusjuttuja olikin mukava lukea, vaikka aiheet olivatkin synkän puoleisia (lapsenmurhia, raiskauksia jne.).

Ylipäätään kirja antaa kovin ankean kuvan 1700-luvusta. Lapsia lakosi kuin heinää ja lukemattomia naisia kuoli synnytykseen. Mieleeni jäi lähtemättömästi se pieni ja brutaali yksityiskohta, että ennen ammattitaitoisia kätilöitä väärässä asennossa olleita sikiöitä ei osattu kääntää kohdussa. Äidin pelastamiseksi sikiöt paloiteltiin kohtuun ja otettiin ulos pala kerrallaan. Osa niistä oli elossa tämän prosessiin alkaessa. Ajatus on niin iljettävä, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Kätilöt pystyivät kääntämään suurimman osan sikiöistä ja pelastivat siten useamman kuin yhden hengen.

Luettu myös: Sinisen linnan kirjasto, Taavan lukupäiväkirja, Valikoiva kirjatoukka ja Kirjanurkkaus.
Haasteet: Kansankynttiläin kokoontumisajot, kategoriana IX eli luonnontieteet. Kirjastossa tämä on laitettu luokkaan 59.57109, mutta haasteen kategorioista ei lääketiedettä löydy. Kelvatkoon siis luonnontiede, vaikka kävisi tämä kai historiaankin.