Liz Williams: Demonien taivas

Liz Williams: Demonien taivas
(The Demon and the City, 2006)
397 s.
Like 2013

Yliluonnollisiin rikoksiin erikoistunut etsivä Chen on lomalla, kun Singapore Kolmessa tapahtuu raaka murha. Chenin helvetillinen kollega, demoni Zhu Irzh, joutuu sekaantumaan yliluonnollisen kuoleman­tapauksen tutkintaan. Käy ilmi, että murha kytkeytyy todellisuuksien väliseen murhien ja korruption verkostoon. Maan poliisivoimat uhkaavat Zhu Irzhiä, ja Chen palaa kaupunkiin selvittämään kriisiä.

Pidin sarjan ensimmäisestä osasta, Aavekauppiaan tyttärestä, ja sanoinkin jo silloin että haluan lukea seuraavan osan. Maltoin sentään odottaa suomennosta, onneksi Like ei hylännyt sarjaa heti ensimmäisen osan jälkeen. Miinusta muuten taas epämääräisestä ja mitäänsanomattomasta kansikuvasta. Ei tuollainen houkuta ainakaan minua tarttumaan kirjaan.

Valitin ensimmäisen osan kohdalla siitä, että naishahmoja ei juuri ollut. Tässä kirjassa niitä sitten onkin useampi. On Jhai Tserai, kohtalaisen moraaliton rikas liikenainen suuren salaisuutensa kanssa. On Robin Yuan, jonka työtehtävät Jhain firmassa ovat vähintäänkin kyseenalaiset. On Deveth Sardai, mainittu raa'an murhan uhri. Sitä luulisi kuoleman estävän juonenkäänteisiin osallistumisen, mutta Williamsin luomassa maailmassa matkustaminen Maan, Taivaan, Helvetin ja niiden välitilojen välillä on mahdollista. Kuolema on vain hidaste, ei este asioihin sotkeentumiselle. Ja sitten on jos jonkinlaisia jumalattaria ja pyhiä neitoja, nalkuttavia äitivainaita unohtamatta.

Naishahmot olivatkin minusta kiinnostavampia tässä osassa. Odotin kovasti etsiväkaksikkoa, mutta kävikin ilmi ettei Zhu Irzh toimi ilman Chenin hahmoa, joka siis lomailee ainakin puolet kirjasta. Ilman häntä Zhu Irzh on vain sellainen keskiverto niljakas naistenmies (no, demoni), joita löytyy kolmetoista tusinasta. Kaivonkatsoja Paravang Roche oli ehkä viihdyttävin mieshahmo, hän kun toikkaroi ongelmasta toiseen melkein ilman omaa syytään.

Erityisesti maininnan arvoista on mielestäni se, että Jhai, Robin ja Deveth liitettiin kaikki naisten välisiin romanttisiin suhteisiin. Robin ja Deveth, Jhai ja ties ketkä. Olin ilahtunut siitä, että kaikki ei ollutkaan niin täysin heteroa. Siksipä kirjan loppu olikin tämän osalta karvas pettymys: Deveth on tosiaankin kuollut ja sekä Jhai että Robin lähtevät miesten matkaan. Ei se Devethin kuolema yksinään haitannut ja olisin vielä saattanut kestää nuo heterosuhteetkin (Robinin ratkaisu oli vähän erilainen kuin tavallisesti), mutta kun ne piti esittää niin paljon parempina kuin naisten edelliset suhteet naisten kanssa. Seksi oli käsittämättömän mahtavaa, tunteet syviä kuin Mariaanien hauta.

Kuitenkin tykkäsin tästä noin yleisesti. Mukava lukea ja kirjan maailma on edelleen kiehtovan monimutkainen ja erilainen. Luen kyllä kolmannenkin osan jos ja kun se joskus ilmestyy.

Tämän ovat lukeneet myös ainakin Taikakirjaimet ja Kirjaston kummitus.

Liz Williams: Aavekauppiaan tytär

Liz Williams: Aavekauppiaan tytär
(Snake Agent, 2006)
300 s.
Like 2012

Singapore Kolmen tärkeimmän teollisuuspomon 15-vuotiaan tyttären sielu jää saapumatta taivaaseen. Rikosetsivä Chen ottaa tapauksen tutkittavakseen, ja pian käy ilmi, että pohatta itse on alkanut pyörittää tuottoisaa aavekauppaa taivaan, helvetin ja maan välillä. Tyttöjä on kadonnut myös helvetissä, joten Chenille määrätään työpariksi demoni, jonka kirouksena on vahva omatunto.

Vaihteeksi vähän toisenlaista fantasiaa. Tutun epämääräisen länsimaisen maiseman sijaan Aavekauppiaan tytär sijoittuu kartalla Kiinaan ja sen kyllä huomaa. Kulttuuri ja maailmankuva ovat vahvasti läsnä. On tosin myönnettävä, että en osaa sanoa miltä osin kaikki pitää paikkansa ja miltä osin Williams on länsimaalaistanut kiinalaista kulttuuria. Yhdessä kohdassa nimittäin pisti silmään suklaasta puhuminen: Kiinalla lienee omia vastaavia, koko kansan tavoittavia herkkujaan?

Kirja siis lähtee siitä oletuksesta, että kiinalaisten käsitys tuonpuoleisesta ja yliluonnollisesta on totisinta totta. Jumalia on pilvin pimein ja he eivät ole kaikkivoipia, erilaiset demonit viilettävät pitkin helvettejä ja kukaan ei joudu kadotukseen tai taivaaseen ikuisesti. Nyt kiinnostaisikin lukea enemmän itämaiden uskonnoista. Kirjassa ei nimittäin turhia selitellä, mikä on toisaalta hyvä ja toisaalta huono. En pidä infodumppauksista, joita ei tästä kirjasta löydykään. Miksi ihmeessä Chen pysähtyisi selittämään itselleen miten fengshui-kompassi toimii? Ei miksikään. Huono puoli on sitten se, että haluaisin tietää millä periaatteella kompassi toimii! Ei muuta kuin tietokirjoja kehiin jos aikaa (ja muistia) löytyy.

Huolella rakennetussa maailmassa on kirjava kaarti henkilöitä. Löytyy niin ihmisiä kuin demoneitakin, eläviä ja kuolleita. Oma suosikkini on ehdottomasti Zhu Irzh, juonitiivistelmässä mainittu demoni jolla on omatunto. Tavallaan hän muistutti Terry Pratchett & Neil Gaiman duon erinomaisen Good Omens-teoksen (suomennettu nimellä Hyviä enteitä, mutta käännöksen laatu on vähintäänkin kyseenalainen) demoni Crowleyta, joka on ollut liian pitkään maan päällä ja oppinut ihmisten tavoille. Vapaa tahto on hankala juttu länsimaiselle demonille. Zhu Irzhiä kalvava omatunto ja - kauhistus sentään - tunteet ovat samanlainen ongelma. Hän on jopa käynyt demonilääkärillä tämän sairauden vuoksi. Ei Zhu Irzh silti ole perinteinen hyvis, demoni kun on, ja hänen ja Chenin yhteistyö onkin kiinnostavaa luettavaa.

Miinusta kirja saa naishahmojen vähyydestä ja yksipuolisuudesta. Singapore Kolme sijoittuu jonnekin tulevaisuuteen ja minun on erittäin vaikea uskoa, että kaikki kiinalaisnaiset olisivat kotiäitejä ja -vaimoja ja/tai huoria. Eivät he ole nytkään ja kuvittelisin, että tulevaisuudessa naisia on entistä enemmän työmarkkinoilla. Etenkin Chenin vaimo Inari nosti niskakarvani pystyyn. Hän on prinsessa pulassa ja vankina tornissa, ja tarvitsee aina apua selviytyäkseen. Raivostuttavaa, etenkin kun ottaa huomioon Inarin todellisen luonteen.

Mutta mutta, tykkäsin. Toivottavasti saadaan lisää suomennoksia. Jos en malta odottaa, saatan hyvinkin päätyä hankkimaan seuraavan osan englanniksi. Siinä olisi sekin hyvä puoli, että kansi olisi kiinnostavampi. Suomennoksen kansi on mielestäni epämääräinen ja mitäänsanomaton, ja herättää taas kysymyksen siitä miksi ihmeessä sellainen on valittu. Vilkaiskaapa vertailun vuoksi Night Shade Books-kustantamon englanninkielisen painoksen kantta. Ei läheskään niin tylsä ja kertoo jotain kirjan sisällöstä.

Aavekauppiaan tytär on luettu ainakin seuraavissa blogeissa: Kirjojen keskellä, Kirjaston kummitus, Taikakirjaimet, Booking it some more ja Luettuja maailmoja.