Liz Williams: Demonien taivas

Liz Williams: Demonien taivas
(The Demon and the City, 2006)
397 s.
Like 2013

Yliluonnollisiin rikoksiin erikoistunut etsivä Chen on lomalla, kun Singapore Kolmessa tapahtuu raaka murha. Chenin helvetillinen kollega, demoni Zhu Irzh, joutuu sekaantumaan yliluonnollisen kuoleman­tapauksen tutkintaan. Käy ilmi, että murha kytkeytyy todellisuuksien väliseen murhien ja korruption verkostoon. Maan poliisivoimat uhkaavat Zhu Irzhiä, ja Chen palaa kaupunkiin selvittämään kriisiä.

Pidin sarjan ensimmäisestä osasta, Aavekauppiaan tyttärestä, ja sanoinkin jo silloin että haluan lukea seuraavan osan. Maltoin sentään odottaa suomennosta, onneksi Like ei hylännyt sarjaa heti ensimmäisen osan jälkeen. Miinusta muuten taas epämääräisestä ja mitäänsanomattomasta kansikuvasta. Ei tuollainen houkuta ainakaan minua tarttumaan kirjaan.

Valitin ensimmäisen osan kohdalla siitä, että naishahmoja ei juuri ollut. Tässä kirjassa niitä sitten onkin useampi. On Jhai Tserai, kohtalaisen moraaliton rikas liikenainen suuren salaisuutensa kanssa. On Robin Yuan, jonka työtehtävät Jhain firmassa ovat vähintäänkin kyseenalaiset. On Deveth Sardai, mainittu raa'an murhan uhri. Sitä luulisi kuoleman estävän juonenkäänteisiin osallistumisen, mutta Williamsin luomassa maailmassa matkustaminen Maan, Taivaan, Helvetin ja niiden välitilojen välillä on mahdollista. Kuolema on vain hidaste, ei este asioihin sotkeentumiselle. Ja sitten on jos jonkinlaisia jumalattaria ja pyhiä neitoja, nalkuttavia äitivainaita unohtamatta.

Naishahmot olivatkin minusta kiinnostavampia tässä osassa. Odotin kovasti etsiväkaksikkoa, mutta kävikin ilmi ettei Zhu Irzh toimi ilman Chenin hahmoa, joka siis lomailee ainakin puolet kirjasta. Ilman häntä Zhu Irzh on vain sellainen keskiverto niljakas naistenmies (no, demoni), joita löytyy kolmetoista tusinasta. Kaivonkatsoja Paravang Roche oli ehkä viihdyttävin mieshahmo, hän kun toikkaroi ongelmasta toiseen melkein ilman omaa syytään.

Erityisesti maininnan arvoista on mielestäni se, että Jhai, Robin ja Deveth liitettiin kaikki naisten välisiin romanttisiin suhteisiin. Robin ja Deveth, Jhai ja ties ketkä. Olin ilahtunut siitä, että kaikki ei ollutkaan niin täysin heteroa. Siksipä kirjan loppu olikin tämän osalta karvas pettymys: Deveth on tosiaankin kuollut ja sekä Jhai että Robin lähtevät miesten matkaan. Ei se Devethin kuolema yksinään haitannut ja olisin vielä saattanut kestää nuo heterosuhteetkin (Robinin ratkaisu oli vähän erilainen kuin tavallisesti), mutta kun ne piti esittää niin paljon parempina kuin naisten edelliset suhteet naisten kanssa. Seksi oli käsittämättömän mahtavaa, tunteet syviä kuin Mariaanien hauta.

Kuitenkin tykkäsin tästä noin yleisesti. Mukava lukea ja kirjan maailma on edelleen kiehtovan monimutkainen ja erilainen. Luen kyllä kolmannenkin osan jos ja kun se joskus ilmestyy.

Tämän ovat lukeneet myös ainakin Taikakirjaimet ja Kirjaston kummitus.