Jules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä

Jules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä
(Le tour du monde en 80 jours, 1872)
309 s.
Otava 1991

Englantilainen herrasmies pysyy sanojensa takana, etenkin jos hän on Lontoon Reformikerhon huomatuimpia jäseniä. Kun Phileas Fogg lokakuisena iltana 1872 lyö kerhollaan vetoa kiertävänsä maailman 80 päivässä, hänen kumppaninsa järkyttyvät teon uhkarohkeudesta. Samoin järkyttyy kelpo palvelija Passepartout, joka kuvitteli löytäneensä rauhan sataman uuden isäntänsä talosta. Moisesta harhaluulosta neuvokas pariisilaisemme pääsee viimeistään fakiirien uhriroviolla keskellä Intian viidakkoa...

Tämä päätyi luettavakseni kahdestakin syystä. Mietiskelin mitä lukisin 1800-luvun kirjat-haasteeseen ja päätin heti alkuun sivistää itseäni lukemalle teoksen sellaiselta kirjailijalta, jonka tuotantoon en ollut aiemmin tutustunut. Mieluummin seikkailupainotteista, en oikein ollut tapakomedia- tai romanssi-tuulella kun tuota mietin. Se, miten Jules Vernen nimi loikkasi mieleeni, on oikeastaan television syytä. En mitenkään voi olla ainoa, joka lapsena katsoi loistavaa Matka maailman ympäri 80 päivässä-piirrettyä. Katsoin koko sarjan uudelleen viime kesänä ja ai että se on vieläkin ihana! Aika ei ollut kullannut muistoja vaan sarja on kuin onkin ihan aitoa kultaa, jos ei sitten suorastaan timanttia.

Ja se seuraa kirjaa yllättävän uskollisesta. Lähinnä muutokset liittyvät henkilöihin, kirjassa kun ei ole sen enempää Tikoa kuin Bullya tai Transferiakaan. Piirretyssä hahmot toimivat, kirjassa he olisivat olleet liikaa eivätkä olisi istuneet Vernen viljelemään huumoriin. Toinen muutos oli intialaisen prinsessan nimi: piirretyn Romy onkin alkuperäiseltä nimeltään Aouda. Tykkäsin muuten Aoudasta todella paljon. Olisi varmasti ollut hyvin helppoa ja houkuttelevaa tehdä hänestä hento ja herkkä kukkanen, joka vain roikkuu joukon mukana hyödyttömänä painolastina. Mutta ei Verne, hän antoi Aoudalle mahdollisuuden tarttua aseisiin (oikeasti! mahtavaa!), pelata korttia vähintäänkin yhtä hyvin kuin miehet, olla älykäs ja itsepäinen, ja lopuksi vielä kosia Foggia kun mies ei saanut sitä itse aikaiseksi.

Foggista en perustanut niin kovin paljon, hän oli ihan kirjailijan omin sanoin flegmaattinen ja ilmeetön. Yksinään hänessä ei ole mitään muuta kiinnostavaa kuin hämärän peitossa oleva menneisyys, josta ei koskaan saatu selkoa. Hän kuitenkin toimii oivallisesti muun seurueen vastapainona ja kiinteänä pisteenä, jonka ympärillä muut aktiivisesti pyörivät. Passepartout ja Fix olivat molemmat aikaansaavia ja käytännöllisiä miehiä. Siinä missä Fogg käytti rahaa saadakseen mitä halusi, he käyttivät järkeään ja joissakin tapauksissa raakaa voimaa. Minua muuten vieläkin ärsyttää se, että Fogg liputettiin Aoudan pelastajaksi kun Passepartout teki sekä suunnitelman että itse pelastustyön. Mutta, siinäpä näkyy sitten kirjan aikakausi: ei korkeasäätyinen nainen tietenkään voinut rakastua palvelijaan tällaisessa kirjassa. Silmään pistivät myös jokseenkin rasistiset kuvailut itäisten maiden asukkaista ja toisaalta Vernen ilmeisen syvä usko siihen, että toisten uskontoja on kunnioitettava. Hindujen tapoja ja temppeleitä ei sopinut häväistä.

Valitsin muuten ihan tarkoituksella tämän painoksen. Toinen, ilmeisesti uudempi olisi löytynyt varsin koreilla kansilla, MUTTA kun kirjaa selasin, löytyi varsinainen pyhäinhäväistys: Passepartout'n nimi oli käännetty Jokapaikanhöyläksi. Tai jotain sinne päin, ei jäänyt niin tarkkaan mieleen kun paiskasin kauhuissani kirjan kiinni. Ei näin. Nimi ilmeisesti tarkoittaa sitä, mutta ainakin mitä itse olen nyt asiaa tutkinut, niin Passepartout on tässä tapauksessa nimi jolla nyt vain sattuu olemaan jokin merkitys. Se on Passepartout myös englanninkielisissä käännöksissä.

Kuitenkin, tämä mahtava kirja ja vauhdikas lukukokemus! Suosittelen kenelle tahansa vauvasta mummoon, ja nyt tekisi mieleni ostaa se itselleni. Voi olla, että päädynkin esimerkiksi englanninkieliseen pokkariin, joka on todennäköisesti se edullisin vaihtoehto (ja sisältäisi Passepartout'n, tämä on tärkeää).