Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
130 s.
WSOY 2010

Mielensäpahoittaja on 80-vuotias oikeamielinen suomalaismies, joka myy myyntimiehelle ruohonleikkurin, ehdottaa ystävänpäivän tilalle Pitäydytään omissa asioissa -päivää ja vastustaa moottoritietä, koska "routavaurio on luontainen nopeusrajoitus". Kinkun sijaan tarjottu kalkkuna pahoittaa mielen perin pohjin.

Maailma muuttuu, mielensäpahoittaja ei. Onneksi parhaat asiat pysyvät: Jaakko Tepon huumori, hanurimusiikki ja terveyskeskuksen vuodeosastolla makaavan vaimon kämmen omassa kämmenessä.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun en tätä aiemmin saanut luettua. Mitä tästä voi enää sanoa mitä ei ole jo sanottu? Kaikki tämän ovat jo lukeneet paitsi ne, jotka ovat vieläkin kirjaston varauslistalla tai muuten vain laiskoja. Kyllä ei ole mukava.

Mielensähän voi pahoittaa ihan mistä vain, sen tietää jo tässä iässä. Vanhemmiten sitä varmaan pahoittaa paljosta muustakin, toivottavasti on Yrjänä kaverina niissä aallokoissa. Tai ei Yrjänä, mutta joku yrjänämäinen. Emäntää tai isäntää ei ehkä uskalla ottaa. Huonosti siinä käy ennemmin tai myöhemmin. Mutta niinhän se on, että elämä on elettäväksi tehty. Ei sitä kannata pelätä.

Katselin niitä emännän täriseviä luuksi ja nahaksi menneitä käsiä, joiden puristus oli aina ollut hänen kokoonsa suhteutettuna hurja. Se lämmön virta, se kuinka hän avasi minun lukkoni ja mitä kaikkea ne kädet olivat pidelleet. Nyt minä pitelin niitä.

Kyllä ei ole mukava kun joutuu nauramaan ja pyyhkimään silmiään vuorotellen.

Ps. Varasin kirjastosta myös Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike- sekä Miniä-kirjat. Kyllä ei pahoita mieltään niistäkään, sen tietää jo. Mutta pitää sitä jonkun tukea kirjastotoimintaakin, se on sivistyksen kehto se.

Luettu myös: P. S. Rakastan kirjoja, Kaleidoscope, La petite lectrice ja luultavasti kaikkialla muuallakin.