Alexander McCall Smith: Morality for Beautiful Girls

Alexander McCall Smith:
Morality for Beautiful Girls
246 s.
Abacus 2003

Precious Ramotswe, founder and owner of the only detective agency for the concerns of both ladies and others, investigates the alleged poisoning of the brother of an important "Government Man," and the moral character of the four finalists of the Miss Beauty and Integrity Contest, the winner of which will almost certainly be a contestant for the title of Miss Botswana. Yet her business is having money problems, and when other difficulties arise at her fiance's Tlokweng Road Speedy Motors, she discovers the reliable Mr J.L.B. Matekoni is more complicated then he seems.

Sanoin edellisen osan luettuani, että Mma Ramotswe-kirjat ovat suorastaan hurmaavia. Ovat ne edelleen. Oikeastaanhan pääasiana eivät ole niinkään Mma Ramotswen asiakkaiden ongelmat vaan hänen (ja kirjailijan, olettaisin) rakkautensa Botswanaan ja sen ihmisiin. Maan ongelmia ei vähätellä ja tässä kirjassa arvostellaan muun muassa sitä, miten eri tavalla sukupuolten huikenteluun suhtaudutaan. Varsin yleismaailmallinen ongelma! Arvostelun kohteeksi joutuvat etenkin Botswanan lukuisat kauneuskilpailut, joita järjestetään miesten iloksi. Tätä tapausta ei muuten tutki Mma Ramotswa, vaikka takakansi niin väittääkin. Jutun hoitaa Mma Makutsi, joka saakin tässä kirjassa edellistä merkittävämmän osan.

Mutta, ongelmien lisäksi kerrotaan Botswanan hyvistä puolista. Kotimaan perinteet ja vanhanaikaiset arvot ovat tärkeitä Mma Ramotswalle, ja nekin ovat hyvin kansainvälisiä. Eipä taida löytyä kulttuuria, jonka tapoihin ei kuulu vanhempien ihmisten kunnioittaminen. Itselleni jäi erityisesti mieleen suhtautuminen palvelijoihin. Botswanassa jokaisella, jolla on on siihen varaa, on palvelija vaikka ilmankin pärjättäisiin. Se jolla ei ole on yhteisön silmissä itsekäs, koska hänen takiaan joku toinen on työttömänä.

If people who were in a position to have servants chose not to do so, then what were the servants to do?

Mielenkiintoinen näkökulma.

Alexander McCall Smith: Tears of the Giraffe

Alexander McCall Smith:  
Tears of the Giraffe
217 s.
Abacus 2003

Precious Ramotswe is the eminently sensible and cunning proprietor of the only ladies' detective agency in Botswana. In Tears of the Giraffe she tracks a wayward wife, uncovers an unscrupulous maid, and searches for an American man who disappeared into the plains many years ago. In the midst of resolving uncertainties, pondering her impending marriage to a good, kind man, Mr. J. L. B. Matekoni, and the promotion of her talented secretary (a graduate of the Botswana Secretarial College, with a mark of 97 per cent), she also finds her family suddenly and unexpectedly increased by two.

Naisten etsivätoimisto nro 1 tuli televisiosta jokin aika sitten ja katsoin joka osan. Se oli ihastusta ensisilmäyksellä. Kerrankin poliisisarja, jossa rikokset ovat hieman maanläheisimpiä ja etsivänä toimii älykäs nainen, joka ei kipitä rikospaikalle korkokengissä. Lisäksi tapahtumapaikka on Afrikka, ei amerikkainen suurkaupunki.

TV-sarja olikin hyvä pohja tälle kirjalle, tämä kun on sarjan toinen osa. Niiden, jotka eivät tunne Mma Ramotswea, olisi mielestäni parasta aloittaa suosiolla ensimmäisestä osasta. Jotkut juonenkäänteet nimittäin jatkavat suoraan siitä mihin edellisesessä osassa jäätiin. Itselläni oli kuitenkin niin paljon tietoa sarjasta, että mukaan hyppääminen kesken matkaa ei haitannut lukukokemusta. Kirjassa on paljon samaa kuin TV-sarjassa, mutta erojakin löytyy. Suurimpana lienevät nuo kaksi uutta perheenjäsentä, jotka tulivat minulle mukavana yllätyksenä.

Harvoin sitä saa tilaisuuden kuvailla rikoskirjallisuutta sanalla hurmaava, mutta juuri sellainen tämä oli. Mma Ramotswe ja Mr J. L. B. Matekoni ovat niin lämminsydämisiä ja omalla tavallaan tavallisia, että heistä ei voi olla pitämättä. McCall Smith rakastaa selvästi sekä hahmojaan että Botswanaa, joskus ehkä vähän liikaakin. Ympäristön ja kulttuurin kuvauksia oli mukavaa lukea, mutta välillä kirjailija innostuu paasaamaan paikallisista hyveistä saarnaksi asti. Tarinan kannalta jopa useamman sivun pituiset luennot tökkivät. Näiltä osin teos olisi mielestäni kaivannut hieman tiivistämistä. Toinen vaihtoehto olisi ollut näyttää hyveet tarinan tapahtumien kautta sen sijaan, että joku hahmoista pohtii niitä yksin hiljaa mielessään.

Rikosromaanille yllättäen rikokset tuntuivat olevan tässä pelkkä sivujuoni. Suurin osa tarinasta keskittyi Mma Ramotsween ja Mr J. L. B. Matekoniin (kumpaankin viitataan muuten aina näillä nimillä, oli puhuja tai ajattelija kuka tahansa), joilla kummallakin oli monta rautaa tulessa. Eipä tuo lukukomusta haitannut, raudat kun olivat varsin viihdyttäviä, ja odotankin suurella mielenkiinnolla jatko-osien lukemista.

Tears of the Giraffe on ilmestynyt suomeksi Otavan toimesta vuonna 2004 nimellä Kirahvin kyyneleet.