Än, yy, tee, NYT!

Dewey's Read-a-Thon alkaa minun osaltani aivan kohta eli noin kello 10. Tähän nimenomaiseen merkintään olisi tarkoitus listata kirjat, jotka saan luettua ja pikainen mielipide niistä. Lisäksi voin hyvinkin tarttua johonkin maratonin haasteeseen sitten kun kilpailu on virallisesti alkanut ja niitä alkaa tulla. Saa nyt nähdä.

Mutta, ensimmäistä kirjaa valitsemaan siis!


noin klo 11.00
Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja
(La contadora de películas)
131 s.
Siltala 2012

María Margarita elää pienessä chileläisessä kaivoskylässä. Perheen äiti on lähtenyt muihin maisemiin ja isän pienellä eläkkeellä ei juuri juhlita. Koska María on perheen paras esiintyjä, hänet lähetetään katsomaan elokuvia, jotka hän sitten esittää uudelleen isälleen ja veljilleen.

Tämän kirjan lukaisi varsin nopeasti eikä ainoastaan siksi, että siinä on vain 133 pientä sivua. Tarinassa on mukavan kotoisan tunnelma, joka tosin muuttuu paljon synkemmäksi loppua kohti. En suuremmin pitänyt siitä, että lukijaa  muistutettiin koko ajan Marían nuoresta iästä. Jos joku tätä harkitsee lukevansa, ikään kuin varoituksena: kirjassa on lapsen hyväksikäyttöä ja raiskauksia (monikossa, Maríalla ei edes ole mitään mahdollisuutta sanoa ei missään tilanteessa, vaikka suoranaista seksuaalista väkivaltaa hän kokee "vain" kerran). Ei niitä kuvailla yksityiskohtaisesti, mutta siellä ne kuitenkin ovat.

Mutta, tarina on silti mukaansatempaava. Kirjailijalla on sana hallussa ja kertojaääni on viihdyttävä ja tarkkanäköinen. Jos nuo yllämainitut varoitukset eivät karkota kirjan parista, suosittelen tätä kyllä. Tulipa samalla vallattua Chile tuohon Kirjalliseen maailmanvalloitus-haasteeseen.


noin klo 14.00
Kirsti Manninen & Jouko Raivio: Punavuoren keisarinna
253 s.
Otava 1990

Tarkkasilmäinen opettajaneiti Matilda Ehrström ja hänen serkkunsa, lainopin ylioppilas Johannes Calonius, joutuvat 1860-luvun Suomessa keskelle seikkailua, kahden erilaisen Helsingin välimaastoon, missä murhaaja liikkuu kuin kotonaan.

Löytyipäs kotimainen dekkari ja historiallinen romaani, josta pidin todella paljon. Murhajuoni oli mielestäni hyvin rakennettu ja historian siivet havisivat aikoja ja tapoja kuvatessa. Tarina sijoittuu aikaan, jolloin Suomessa oli käynnissä sekä kulttuurinen että poliittinen murros. Kirjan hahmot seisovat osittain eri puolille näitä kiistoja. Matilda ja Johannes esimerkiksi näkevät suomen kieltä koskevat kysymykset eri tavalla ja kummankin näkökulma on ymmärrettävä.

Kirjassa on kolme minäkertojaa: Matilda, Johannes ja viimeisessä luvussa poliisimestari Fabian Olander. Pidin Matildan puheenvuoroista eniten. Johanneksen kappaleet keskittyvät toimintaan kun taas Matildan kanssa tarkkaillaan ihmisiä. Ilmeisesti tämä on sarjan ensimmäinen osa ja olen kyllä kiinnostunut lukemaan jatkoa tälle. Valitsin tämän kirjastossa jokin aika sitten valloittaakseni Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahdin jännityskirjallisuuden, mutta olin kyllä iloisesti yllättynyt siitä, että tämän lukeminen ei ollut pakkopullaa.


noin klo 15.00

Virallinen Read-a-Thon alkoi juuri! ...Ja minä jään heti hetkeksi sivuun. Harmillista kun en muistanut tarkistaa maratonin päivämäärää ajoissa, olisin yrittänyt hoitaa koko päivän tyhjäksi muista hommista. No, ei voi mitään. Nyt alkaa noin kolmen tunnin lukutauko, jonka otan luultavasti takaisin huomenaamulla. Kesken jää yksi Tiina-kirja, jonka lukaisen loppuun sitten kuuden jälkeen.


noin klo 19.30
Anni Polva: Tiina joutuu sairaalaan
160 s.
Karisto 1997

Kesäloma vetelee viimeisiään, mutta Tiinalla on silti aikaa joutua hankaluuksiin. Sen lisäksi, että sormesta puree apina, sade kastelee läpimäräksi ja Juha uhkaa katsella vieraita tyttöjä, umpisuolikin alkaa vihoitella.

Tämä tarttui matkaani muistaakseni kirpputorilta ja päätyi hyllyyn parin muun Tiina-kirjan viereen. En varsinaisesti kerää sarjaa, mutta saatanpa hyvinkin ostaa jos jokin osa sattuu edullisena kohdalle. Olen viettänyt nuorena monia mukavia hetkiä näiden parissa ja niiden lukeminen on edelleen vallan viihdyttävää vaikka aikuinen olenkin.

Näin aikuisena sitä tosin kiinnittää huomiota myös niihin seikkoihin, joita ei lapsena osannut oikein ajatellakaan. Tässä kirjassa näkyvät etenkin Tiinan perheen ja naapureiden varallisuuserot. Tiinalla ei ole oikein mitään uutta ja se harmittaa häntä yhtä paljon kuin nykynuortakin. Ei hän silti valita ja vingu ärsyttävyyteen asti, koska hän tietää että tilanne voisi olla huonompikin. Ja ainahan on Juha, joka valloitti jälleen minutkin sanomalla paikattua hamettaan murehtivalle Tiinalla, "Mitä sinun hameesi tähän kuuluu, enhän minä sen kanssa mihinkään mene". Se on sitä rakkautta.


noin kello 01.00
Jim C. Hines: The Stepsister Scheme
344 s.
Daw Books 2009

Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka... Kunnes ilkeä sisarpuoli kidnappaa Tuhkimon aviomiehen. Pelastaakseen prinssinsä Tuhkimo lyöttäytyy yksiin Ruususen ja Lumikin kanssa, ja matkaa maagisen petolliseen keijujen valtakuntaan.

Ostin tämän joskus aikaa sitten, mutta en syystä tai toisesta ole saanut koskaan luettua. Olisi pitänyt, mutta toisaalta tämä oli kiva lukea maratonin aikana. Tarina oli vauhdikas ja jännittävä, ja... oikeasti, miten voisi mennä pieleen kun päähenkilöinä on satujen prinsessoja, jotka käyttävät miekkaa ja magiaa kuin urheat miespuoliset fantasian sankarit ikään?

Syytä lienee mainita, että tämä kolmikko ei kuitenkaan ole peräisin niistä Disneyn kiiltokuvaelokuvista. Tuhkimo Daniellen sisarpuolet potevat silvottuja jalkojaan, Ruusus-Taliaa ei suinkaan herättänyt hellä suudelma ja Lumikki Snow'n äitipuoli kohtasi hehkuvan kuuman lopun. Sarjan seuraavissa osissa ovat nimien perusteella Pieni Merenneito, Punahilkka (nykyään salamurhaaja) sekä Lumikuningatar. Maltan tuskin odottaa!



noin klo 10.30
Banana Yoshimoto: Kitchen
(Kitchin, 1988)
175 s.
Otava 2001

Kolme novellia, kaksi tarinaa. Kaikki kertovat rakkaudesta ja menetyksestä. Miten nuoret kohtaavat kuoleman ja miten he jatkavat elämää sen jälkeen. Miten monenlaista rakkautta onkaan olemassa ja miten perhe ei aina tarkoita verisukulaisuutta.

Maratonin viimeinen kirja tuli valittua sivumäärän perusteella. Lyhyt motivaation ylläpitäjä, jonka sitten kuitenkin jätin viimeiseksi. Oikeastaan ihan hyväkin, tässä oli sopivaa haikeutta, lopullisuuden ja uuden alun tunnelmaa. Lisäksi valtasin tällä Japanin Kirjallisen maailmanvalloituksen nimiin.

Novellit Kitchen ja Täysikuu ovat samaa tarinaa, jota olisin mielelläni lukenut lisää. Suurten menetysten keskellä rakkaus kasvaa hitaasti ja kuin huomaamatta. Tarinasta ei löydy suuria ja dramaattisia rakkaudentunnustuksia, mikä oli mielestäni vain plussaa. Moonlight Shadow puolestaan kertoo rakkauden menettämisestä, siitä miten monella tavalla voi surra ja miten surusta pääsee yli. En pitänyt tästä ihan yhtä paljon kuin edeltävästä novelliparista mihin on osasyynä hiukan puun takaa tuleva yliluonnollinen elementti. Jos sitä nyt siksi voi sanoa, se kuitenkin liittynee japanilaiseen kulttuuriin ja uskomuksiin niin kiinteästi, että japanilainen lukija ei ehkä pitäisi sitä mitenkään erikoisena.


Mutta niin, minun osaltani maraton on nyt ohi. Yhteenveto fiiliksistä seuraa jossain vaiheessa kun virallinen Read-a-Thon on ohi. Positiivinen kokemus, sen voi sanoa heti!