 | |
| Sirkka-Liisa Ranta: Naisten työt - Pitkiä päiviä, arkisia askareita 240 s. Karisto 2012 |
Naisten työt käsittelee maaseudun naisten töitä ja niiden muuttumista Suomessa tällä merkittävällä satavuotiskaudella. Elävästi kirjoitettu teos seuraa naisen askeleita navetasta ja tuvasta koulunpenkille ja konttoriin ja kuvaa, mitä kuului kutojien, kuppareiden, pumpulityttöjen ja monien muiden naisille kuuluneiden töiden tekijöiden pitkiin päiviin. Aikakauden henkiseen ja aineelliseen ilmapiiriin kirjailija on perehtynyt muun muassa Emäntälehden sekä Kotilieden kirjoitusten ja kuvien kautta. Kirja luo kokonaisvaltaisen kuvan kansannaisen oikeuksista, velvollisuuksista ja töistä – töistä, joita ei ole pidetty kovin suuressa arvossa ja jotka huomataan yleensä vasta sitten, kun ne jäävät tekemättä.
Niinpä. Kirjaa lukiessa mieleeni tuli monesti hyvin syvällinen kysymys: niin mihin niitä miehiä oikein tarvitaankaan? Wanhaan hywään aikaan naisten työt olivat raskaita ja päivät loputtoman pitkiä. Maalaistalo oli hukassa ilman ahkeraa ja pätevää emäntää, ja silti kaikenlainen kunnia annettiin yleensä miehille. Epäreilu ei oikein riitä kuvaamaan tilannetta.
Ranta mainitsee teoksen alussa keskittyvänsä kodin arkea pyörittäviin naisiin, ei uraa-uurtaviin ensimmäisiin yliopisto-opiskelijoihin tai tietyn ammatin ensimmäisiin naistyöntekijöihin. Hyvä näin, oli mukavaa lukea menneistä ajoista "ruohonjuuritasolta". Naisten työt antaakin mielestäni hyvän kuvan siitä, millaista tavallisen kansan elämä oli 100 ja risat vuotta sitten. Kaikki oli vaivan takana, jotkut pienemmän kuin toiset, mutta noin yleisesti ottaen elämä oli jatkuvaa puurtamista selviytymisen eteen. Naisen kädet eivät koskaan olleet tyhjät: milloin niillä kannettiin painavia vesisankoja, milloin kilisteltiin sukkapuikkoja tai lypsettiin lehmää. Kaikki oli tosiaankin työn takana.
Mielenkiintoinen kirjan piirre ovatkin niksit, joiden avulla elämästä tehtiin edes vähän helpompaa. Navettaan johtava karkeatekoinen vesikouru saattoi säästää niin selkää kuin työhön käytettävää aikaakin. Ranta kertoo yksityiskohtaisesti esimerkiksi miten pyykki pestiin ja juusto tehtiin, ja mielestäni nämä ovatkin kirjan parasta antia. Kuvailujen kautta menneen ajan näkee miltei silmiensä edessä ja esiäitejämme voi vain ihailla. Jos laivat olivat puuta ja miehet rautaa, naiset olivat timantteja.
Tämä teos hoitaa Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahdin "Tietokirjallisuus"-osaston.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti