Émile Bravo: Kaunotar ja kääpiökarhut

Émile Bravo: Kaunotar ja kääpiökarhut
(La belle aux ours nains, 2009)
39 s.
WSOY 2012

Kun kääpiökarhu lähtee etsimään prinssiä hädässä olevalle prinsessalle, se törmää useampaankin vonkaajaan, jotka ovat kiinnostuneita kaunottaresta valtakuntineen. Ja mitä tapahtuukaan, kun haltijatarkummilta taikasauvoineen palaa päreet lemmenkipeän prinssilauman keskellä?

Tämäpäs oli hilpeä pieni satu! Lapsille tarkoitettu, mutta luulenpa, että aikuinen saattaa hyvinkin viihtyä tämän seurassa paremmin. Huumori aukeaa kokonaan vain sille, jolle tarinassa viitatut monet sadut ja realiteetit ovat tuttuja.

Tarina lähtee siitä, että talviuniltaan heränneen kääpiökarhuseitsikon ovelle ilmestyy epäilyttävä hiippari. Hiippari paljastuu prinsessaksi, jonka paha äitipuoli haluaa surmata ja jonka ainoa taito on prinssin kanssa naimisin meneminen. Karhut eivät halua häntä nurkkiinsa pyörimään ja niinpä yksi heistä saa tehtäväkseen etsiä prinssin, joka veisi prinsessan mukanaan. Tämä ei olekaan niin helppoa kuin voisi kuvitella.

Bravo on napannut hahmoja ja teemoja monista perinteisistä saduista ja yhdistänyt ne hauskaksi tarinaksi. Kuvitus on ilmeikästä ja kääpiökarhut niin söpöjä kaikessa käytännöllisyydessään. Karhuista kertovia sarjakuvia on ilmeisesti useampi osa, pitänee jossain välissä vilkaista niitä muitakin (jos vain muistan...).