 |
| Salla Simukka: Jäljellä 224 s. Tammi 2012 |
Jos et halua tietää kirjasta mitään muuta kuin yllä olevan, lopeta lukeminen tähän!
Luin puolet tästä viime vuoden puolella, mutta jostain syystä into loppui kesken kaiken. Tai no, jostain syystä tarkoittaa tässä tapauksessa Atron hahmoa. Lukeminen loppui kuin seinään kun poika tipahti taivaasta, koska en ollut siinä mielentilassa että olisin kestänyt teiniromantiikkaa. Oletin sen heti korvaavan Emmin ja Onervan ystävyyden.
Nyt sain kuitenkin luettua koko kirjan ja totesin olettamuksieni olleen sekä oikeassa että väärässä. Olihan sitä teiniangstia ja romantiikkaa, mutta kirjoittajan näkökulma teki siitä jopa yllättävän. Emmin mielestä Atro on niin ihana ja aikuinen, minusta taas ärsyttävä, omahyväinen ja ylimielinen. Sain sellaisen vaikutelman, että minä olen oikeassa ja Emmi teinirakkauden kourissa mikä teki lukukokemuksesta kohtuullisen miellyttävän. Tyypin oli tarkoituskin olla sellainen. Tykkäsin myös siitä, että Emmin elämä ei ala pyöriä Atron ympärillä heti kun tämä ilmaantuu. Kun kaikki muut ihmiset ovat kadonneet, on maailmassa selvästi muitakin murheita kuin ensirakkaus. Vähän kyllä petyin siihen, miten valokeila siirtyi pois Emmistä ja Onervasta tarinan edetessä. Ne alkupään sekoilut ja keskustelut olivat suosikkikohtiani koko kirjassa.
Kokonaisuutena kirja oli kuitenkin kiinnostava jos kohta hieman keskeneräinen. Jälkimmäinen selittynee sillä, että kirjan on tarkoitus muodostaa kokonaisuus sen kumppaniteoksen kanssa. Lopun Cliffhanger of Doom oli suorastaan häijy teko Simukalta! Nyt on ihan pakko lukea myös Toisaalla.
Pisteet vielä kauniista kannesta!
Ennen minua kirjan ovat lukaisseet muun muassa Booklovin', Yöpöydän kirjat, Saran kirjat, Jossun lukupäiväkirja ja Kirjamielellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti