Haastettu olo

Tarinoiden syvyyksien Nina Mari heitti minua tuossa taannoin haasteella. Vähän lupailin vastaavani viikonlopun aikana, mutta enpäs sitten ehtinytkään. Jos sitten nyt.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista

Jep, minä olen tylsä enkä haasta ketään erityisesti (lähinnä koska en nyt kuollaksenikaan keksi niitä kysymyksiä...). Jos nyt kuitenkin satut lukemaan tämän ja blogillasi on alle 200 lukijaa, voisit kuitenkin pitää itseäsi haastettuna ja vastailla vaikka noihin Nina Marin kysymyksiin.

11 asiaa minusta:

1. Opin lukemaan ennen kuin menin kouluun.
2. Istuskellessani viime kesänä reilun 20 lukemattoman kirjaston kirjan ympäröimänä asetin itselleni 10 kirjan lainausrajan. Tällä hetkellä lainassa on 12 kirjaa, mutta edistystä se on sekin!
3. En oikeastaan kuuntele musiikkia.
4. Olen luonnostani yöeläjä, mutta olen työllä ja vaivalla kouluttanut itseni iltanukkuja-aamunousijaksi.
5. Tykkäsin nuorena ja tykkään vieläkin reippaista tyttöhahmoista. Ikisuosikkeihin kuuluvat Ronja, Tiina ja Jo March.
6. Olen tosi huono vastaamaan siihen "minkä kirjan ottaisit mukaan autiolle saarelle"-kysymykseen, koska en millään haluaisi valita vain yhtä.
7. Enkä oikein osaa vastata siihen "suosikkikirjasi"-kysymykseen samasta syystä. Älkää siis ikinä kysykö sitä, jahkailen ensin puoli päivää enkä sitten kuitenkaan vastaa mitään.
8. Tulipa tuosta Jo Marchista mieleen, en ikinä halunnut hänen päätyvän yhteen Laurien kanssa. Jossain tuolla ulkona miljoonat fanit hapuilevat tomaattejaan heitettäväksi...
9. Tykkään lukea mangaa, mutta koska luen sitä useimmiten netissä, en juuri bloggaa aiheesta. Mutta kirjoittelen kyllä jos ostan tai lainaan kirjastosta jotain.
10. Odotan kuumeisesti kevättä ja pyöräilykelejä. Itsesuojeluvaistoni on sen verran voimakas, että en pyöräile talvella vaikka muut niin tekevätkin. Vähän kyllä harmittää kävellä kun ihmiset huristavat pyörällä ohi.
11. Mielessäni olisi vaikka mitä hienoja kirjaideoita (siis minun mielestäni hienoja), mutta valitettavasti en sitten mitenkään saa niitä paperille asti. Kyllä se on vaikeaa olla pöytälaatikkokirjailija kun se laatikkokin on mielikuvitusta...

Ja ne Nina Marin kysymykset:

1. Hankitko luettavaa enemmän kirjastoista vai kirjakaupoista?
Kirjastosta. Tämä on raha- ja tilakysymys. Ostaisin niin mielelläni lisää kirjoja, mutta mihin minä ne laittaisin ja millä minä sitten ruokaa ostaisin? Jos joskus voitan lotosta oikein suuren jättisuperpotin, hautaudun luultavasti kirjavuoren alle.

2. Suositko enemmän pokkareita vai kovakantisia?
Oikeastaan minulla ei ole suurempia mieltymyksiä tämän suhteen. Pokkarit ovat kevyitä ja ne on helppo kuljettaa mukana, mutta toisaalta sellainen jämäkkä kovakantinen on niin kaunis ja kestävä hyllyssä. Sisältöhän se loppuje lopuksi tärkein on.

3. Luetko enemmän aamulla, päivällä vai illalla, viikolla vai viikonloppuna?
Illalla niinä päivinä kun on aikaa olivat ne sitten missä kohtaa viikkoa hyvänsä.

4. Mikä kirja on jäänyt vaivaamaan sinua vielä pitkään sen luettuasi?
Viimeisimmät ovat tainneet olla Guy Delislen sarjakuvat. Vaikka monta asiaa voisi olla paremminkin, asiat ovat kuitenkin aika hyvin täällä Suomessa.

5. Kuinka usein kirja saa sinut tuntemaan hyvin voimakkaita tunteita, esimerkiksi surua tai vihaa? Mitkä kirjat ovat saaneet tätä aikaan?
Ei kovin usein enkä yleensä jää vatvomaan tunteitani vaan siirryn eteenpäin. Noin vaikuttavia kirjoja on vaikea nimetä, mutta kohtauksia eri kirjoista tulee heti mieleen useampikin. Esimerkiksi Robin Hobbin Narrin kohtalon loppupuolella on kohtaus, joka sen enempää spoilaamatta oli minusta todella surullinen ja herätti äärettömän paljon vihaa kirjan pahista kohtaan. Colleen McCullough'n Okalinnuissa on myös paljon voimakkaita tunteita herättäviä kohtauksia.

6. Mikä piirre ärsyttää sinua päähenkilössä ja mistä piirteestä pidät eniten?
Uskomaton naiivius, saamattomuus ja voimattomuus. En pidä hahmoista, jotka antavat muiden ihmisten ja kohtalon riepotella miten sattuu haahuillen elämässä kuin muovipussi tuulessa. Luen mieluummin niitä tarinoita, joissa aktiivinen hahmo taistelee kohtaloaan vastaan vaikka loppujen lopuksi joutuisikin antautumaan sille.

7. Jos saisit valita yhden kirjan henkilön, jonka kanssa voisit käydä syvällisen keskustelun jostakin sinulle tärkeästä aiheesta, kenet valitsisit?
Oho, kenet sitä nyt valitsisi? Kyllä minä mielelläni istuisin Jo Marchin kanssa teelle juttelemaan feminismistä.

8. Miten kirjamakusi on muuttunut viimeisten parin vuoden aikana, vai onko mitenkään?
Olin "hieman" urautunut fantasiaan ja vaikka sitä vielä paljon luenkin, olen yrittänyt laajentaa horisonttejani. Nykyään mukaani tarttuu helpommin myös ei-fantasiaa kunhan se vain kuulostaa mielenkiintoiselta.

9. Vertaatko kirjaa ja kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa usein keskenään vai yritätkö arvioida niitä kahtena erillisenä teoksena?
Yritän arvioida ne erillisinä teoksina, mutta loppujen lopuksi päädyn kuitenkin vertailemaan niitä. Senpä vuoksi katsonkin mieluummin elokuvan ensin välttyäkseni "ei se noin mennyt!!!" tuskalta.

10. Mistä kirjasta mielestäsi pitäisi ehdottomasti tehdä elokuva, ja ketkä valitsisit elokuvaan näyttelijöiksi?
Vaikka mistä! No, Terry Prathettin ja Neil Gaimanin Good Omens on huhujen mukaan viimeinkin vääntymässä minisarjaksi, joten se on pois listan kärjestä. Margaret Mahyn Noitavaellus olisi toinen sellainen kirja, jonka näkisin mielelläni elokuvana. Ja Húrinin lasten tarina! Se tuskin päätyy ikinä elokuvaksi, luulisin amerikkalaisten hieman vierastavan niin masentavaa ja insestistä tarinaa.

Mutta enpä oikein osaa nimetä näyttelijöitä, olen yleensä aika huono kuvittelemaan kirjan hahmot ihan oikeiden ihmisten näköisinä. Hmm, Noitavaelluksen Sorry tuo kieltämättä jotenkin mieleeni Tom Feltonin Draco Malfoyn. Ja jos minä olisin saanut tehdä Good Omens-sarjan tai elokuvan vuosia sitten, Aziraphale olisi ehdottomasti ollut Anthony Head Buffyn Giles-vuosinaan. Hän onnistui erinomaisesti esittämään kilttiä kirjastosetää, jolla olikin muutama demoni ja miekka kaapissa. Húrinin lasten tarinan Morwen puolestaan on mielessäni Claudia Black. Hän ei ehkä ole niin perinteisen kaunis ja hienopiirteinen kuin Morwenin pitäisi olla, mutta hän huokuu samanlaista voimakastahtoisuutta.

11. Onko sinun helppo kuvitella kirjan hahmot ja samaistua heihin? Kuka hahmo on ollut helpoin lähestyä ja kuka vaikein?
Kohtalaisen helppo kuvitella, mutta minä en oikeastaan lue kirjoja samaistuakseni hahmoihin. Minä luen useimmiten eskapismin vuoksi, mikä tietenkin selittää kirjavalintani. Tätä arkea riittää muutenkin, välillä pitää päästä lohikäärmeiden kanssa maailmaa pelastamaan! Helposti ja vaikeasti lähestyttävät hahmot liittyvät tuohon 6. kysymykseen. Sellainen tuulen mukana lentävä muovipussi on minulle huomattavasti vaikeampi hahmo lähestyä kuin vastarannankiiski, koska en kertakaikkiaan kestä edellisen avuttomuutta. Tiedä sitten olenko itsekin kiiskimäinen vai näenkö hahmossa piirteitä, joita toivoisin itsellänikin olevan. ;)