 |
| Cecelia Ahern: Tyttö peilissä (Girl in the Mirror, 2011) 109 s. Gummerus 2012 |
Lilan isoäidin talossa peilit on peitetty mustilla kankailla, mutta asia ei ole koskaan mietityttänyt Lilaa sen kummemmin. Hääpäivänsä aamuna hän vetää kankaan syrjään peilin edestä ja kumartuu katsomaan itseään hieman liian läheltä - yllättävin seurauksin.
Sydämensä särkenyt mies on keksinyt koneen, jolla voi luoda uusia muistoja, mutta ei osaa päästää vanhoista irti. Hänen koneensa auttaa monia elämään muistonsa uudelleen, ja palkattuaan uuden apulaisen mies päättää antaa itselleenkin toisen mahdollisuuden.
Näin tästä arvosteluja useammassakin blogissa, suurimmaksi osaksi aika positiivisia, ja piti sitten napata mukaani kun kirjastossa sattui eteen. Mukava ja kevyt välipala tämä olikin. Kirjassa siis on kaksi novellia, Tyttö peilissä ja Muistojentekijä. Niitä yhdistää maaginen realismi ja menetyksen tunne, mutta ne ovat silti hyvin erilaisia.
Oma suosikkini oli niminovelli Tyttö peilissä. Pahoja peilejä on käsitelty kirjallisuudessa aiemminkin, mutta Ahern antoi tarinalleen omanlaisensa käänteen. Novelli oli juuri sopivan pituinen: tarinan olemus oli tiivistetty juuri siihen olennaiseen pitkittämättä sitä turhaan. Tarina sinänsä oli yllättävän karmiva ja pidin loppuratkaisusta hyvin paljon. Suuremmitta juonipaljastuksitta sanottakoon, että ei ihan sitä mitä odotin.
Muistojentekijästä en sitten suuremmin pitänytkään. Siinäkin idea sinänsä oli kiinnostava, mutta toteutus levisi kuin Jokisen eväät. En saanut kunnon otetta henkilöistä ja loppu oli varsin mitäänsanomaton. Päähenkilön oli kai tarkoitus olla sympaattinen, mutta minun sympatiani katosivat viimeistään siinä vaiheessa kun hän ei mitenkään auttanut apulaistaan. Toisten asioihin sekaantuvat hahmot ovat yleensä ärsyttäviä, mutta nyt sille olisi sentään ollut perusteltu syy.
Pitää vielä vähän ihmetellä sitä, millä perusteella suomennoksen kansi on tehty. Peilin kyllä ymmärrän, mutta miksi ihmeessä kansi on kirkkaan pinkki ja koristuksia täynnä? Ei oikein vastaa sisältöä. Toki se erottuu hyllystä muiden joukosta, mutta harva miehenpuoli taitaa uskaltaa ottaa kirjan mukaansa. Liikaa chick lit fiiliksiä vaikka kirja ei tuota genreä edustakaan.
Olen huomannut saman chick lit-tyylin, joka mielletään Ahernin kirjoihin PS. Rakastan sinua teoksen jälkeen. Monissa hänen kirjoissaan on kuitenkin paljon teemoja ja kansi saattaa aiheuttaa lukijakunnan harvenemista. Tai päätymistä ostamaan/lainaamaan kirjan aivan sääristä syistä.
VastaaPoistaItse olin aluksi hyvinkin epäileväinen Ahernia kohtaan juurikin kansien takia, mutta luettuani Mitä huominen tuo tullessaan-teoksen, olin myyty. Todella raikas ja polveileva kerronta, joka saavuttaa paikoin jopa proosallista poljentoa. Nautin suuresti. Pitäisikin joskus lukea omasta hyllystä PS. Rakastan sinua ja Täydestä sydämestä.
Meidän sivukirjastossa Tyttö peilissä oli muuten yhdessä vaiheessa lasten uutuus-hyllyssä (ei siis edes nuorten puolella) juurikin ohukaisuutensa ja kannen perusteella. Huh, jos joku pikkuinen on tämän lainannut, voi olla vähän väärä kohderyhmä...
Minäkin olen pitänyt Ahernin kirjoja aivan täytenä chick littinä juuri kansien vuoksi. Genre ei ole oikein omaan makuuni, joten kirjat ovat aina jääneet hyllyyn. Mutta jospa sitä nyt kokeilisi ainakin yhtä, ehkä juuri tuota Mitä huominen tuo tullessaan kun kerran sinäkin pidit siitä. :)
PoistaNo huh huh, kyllä on laitettu kirja aivan väärään paikkaan! Olisikohan joku tilapaistyöntekijä sen sinne laittanut, on nimittäin vähän vaikea uskoa että vakituinen kirjastolainen olisi noin pahasti mokannut...