Janet Evanovich: Explosive Eighteen

Janet Evanovich: Explosive Eighteen
305 s.
Headline Publishing Group 2011

Before Stephanie can even step foot off Flight 127 from Hawaii to Newark, she’s knee deep in trouble. Her dream vacation turned into a nightmare, she’s flying back to New Jersey solo, and someone who sounds like Sasquatch is snoring in row 22. Worse still, her seatmate never returned to the plane after the L.A. layover. Now he’s dead, in a garbage can, waiting for curbside pickup. His killer could be anyone. The FBI, the fake FBI, and guns-for-hire are all looking for a photograph the dead man was supposed to be carrying.

Only one other person has seen the missing photograph—Stephanie Plum. Now she’s the target, and she doesn’t intend to end up in a garbage can. With the help of an FBI sketch artist Stephanie re-creates the person in the photo. Unfortunately the first sketch turns out to look like Tom Cruise, and the second sketch like Ashton Kutcher. Until Stephanie can improve her descriptive skills, she’ll need to watch her back.

Aivan täydellinen kirja harmaaseen sadesäähän! Evanovichin Stephanie Plumit ovat aina hilpeää luettavaa eikä tämä ole poikkeus. Sen sijaan tämä on poikkeuksellinen sen suhteen, että edellisen osan tapahtumat ovat tässä näkyvästi mukana. Yleensä nämä ovat jokseenkin itsenäisiä osia. Tai ainakin oletan että ovat mukana, seitsemästoista kirja kun on juuri se, joka minulla on lukematta ja johon tässä ilmeisesti viitataan. Eipä se silti menoa haittaa kun salaperäisestä Havaijin lomasta kerrottaan kuitenkin lopulta.

Eli tässä osassa Stephanie sotkeutuu vahingossa liittovaltiotason tutkintaan sen lisäksi, että hoitaa omia hommiaa eli palkkionmetsästäjän tointa. Siinä sitä lystiä riittääkin kun dynaaminen duo Stephanie ja Lula yrittävät napata jos jonkinlaisia karkulaisia kyseenalaisilla keinoilla. Puhumattakaan siitä, että Stephanien mummo on päättänyt alkaa puumaksi ja etsiä itselleen nuoren rattopojan. Kirjaa lukiessa ei oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa mummon ja Lulan touhuille. Lukijana on helppo nauraa, mutta jos olisin kumpikaan Stephanien vanhemmista, nyyhkisin luultavasti iltaisin tyynyyni.

On kirjassa vakaviakin hetkiä. Stephanien ja hullun palkkamurhaajan kohtaamiset nostavat niskakarvat pystyyn, etenkin se toiseksi viimeinen. Hirveä tilanne ja mielestäni Evanovich kuvaa mallikkaasti Stephanien tunteita sen jälkeen. Myös Lula ja mummo saavat vakavat mietintänsä. Lula ja Stephanie keskustelevat lyhyesti lapsista ja Lulan hahmo saa siitä lisää syvyyttä. Mummo taas, no, antaa tämän lainauksen puhua omasta puolestaan. Keskustelijat ovat mummo ja Stephanie.

"It was so much easier when I was young. You got a boyfriend, and you married him. You had some kids, you got older, one of you died, and that was it."

"Jeez. No true love?"

"There's always been true love, but in my day, you either talked yourself into thinking you had it, or you talked yourself into thinking you didn't need it."

Onpas masentavaa.

Kokonaisuutena suosittelen sarjaa melkeinpä kenelle vain. Hauskaa ja kevyttä rikoskirjallisuutta sekä sopivasti romantiikkaa. Pari ensimmäistä osaa ovat ehkä hivenen huonompia, mutta sitten Evanovich saa kaavansa ja hahmonsa otteeseensa. Näitä suomennetaankin nyt ihan kiitettävää vauhtia ja laatu on oikein hyvää, minä vain olen niin kärsimätön, että luen nämä englanniksi. Ihan pakko saada tietää mitä seuraavaksi tapahtuu!