Konami Kanata: Chi's Sweet Home 7

Konami Kanata: Chi's Sweet Home:
oma koti kullan kallis 7
(チーズスイートホーム 7, 2010)
160 s.
Sangatsu Manga 2011

Vaikka kotiinpaluussa ilmenee yllättäviä ongelmia, Chin yöllinen seikkailu saa onnellisen päätöksen. Sitten onkin aika tutustua niin uuteen televisioon, fondue-juustoon kuin isän hankkimaan kultakalaan... Myös leikit vasta hankitun kissaystävän kanssa jatkuvat!

Tunnustustetaan, luen myös japanilaista sarjakuvaa eli mangaa kun sopiva sarja sattuu kohdalle. Suomessa on kunnostauduttu ihan kiitettävästi tällä alalla ja yllättävän nopeasti myös. Jokunen vuosi sitten albumit olisi pitänyt tilata kauempaa tai ostaa erikoisliikkeistä, mutta nytpä näitä saa lähikaupasta. En toki lue kaikkia suomennettuja sarjoja, koska ne eivät vastaa makuani, mutta joitakin sentään. Kääntäjille täytyy nostaa hattua, niin taidokasta jälki yleensä on. Ikisuosikkini Fullmetal Alchemistin suomennos päihittää Amerikkalaisen vastineensa mennen tullen.

Mutta asiaan. Vannoutuneena kissafanina olin myyty kun näin Chin ensimmäisen osan kaupan hyllyllä. Että osaakin olla suloinen! Sarjan jujuhan on pieni kissanpentu, joka emosta eksyttyään adoptoidaan hyvään kotiin. Sitten seurataankin miltä maailma näyttää kun on ihan pieni ja/tai kun perhe saa yllättävää perheenlisäystä. Molemmat näkökulmat ovat hauskoja ja mieltä lämmittäviä.

Tässä osassa Chi on edelleen eksyksissä, mutta saa apua kissaystäviltään. Pikkukissa Tulen tarina on Chin surullisempi vastine: ressukka jäi ainoana pahvilaatikkoon ja pärjää nyt omillaan. Toisin kuin Chi, Tule on oppinut selviytymään vaarallisessa kaupunkiympäristössä. Chi-albumit ovat joskus yllättävän vakavia ja murheellisia. Melkein tulee tippa linssiin kun ajattelee miten Chin muistot emosta haalistuvat päivä päivältä.

Ei tämä osa sentään pelkkää synkkyyttä ole. Chi saa maistaa juustofondueta, perheeseen hankitaan uusi televisio ja isällä on salaisuus yläkerrassa. Jos joku väittää ettei Konamilla ole omaa kissaa, en kyllä usko. Sekä kissojen että ihmisten ilmeet ja reaktiot ovat uskottavia, ja sanon tuon kokemuksen syvällä rintaäänellä. Etenkin mököttävä ja vaaniva Chi ovat varsin tutun näköisiä.

Suosittelisin sarjaa kaikille vauvasta vaariin ja etenkin jokaiselle kissafanille.