Jonathan Rice: Pokka pitää: Etikettiopas sosiaalisten tikapuiden alapienoille

Jonathan Rice: Pokka pitää: Etikettiopas
sosiaalisten tikapuiden alapienoille
(Keeping Up Apperances: Hyacinth Bucket's
Book of Etiquette for the Socially Less Fortunate, 1996)
189 s.
CN Publishing 2010

Ikisuosittuun Pokka pitää tv-sarjaan perustuva kirja, johon on koottu Hyacinth Bucketin viisautta vuosikausien kynttiläillallisista ja hyväntekeväisyyteen liittyvistä komiteoiden kokouksista. Hänen tietonsa on koottu aistikkaasti sommiteltuun kirjaan, joka auttaa lukijaa viettämään elämänsä Hyacinthin toivomalla tavalla: "Lukekaa minun kirjani älkääkä herranen aika enää tuottako minulle pettymystä."

Kyllä on kirjaa nimellä paiskattu, tuohan on pitkä kuin nälkävuosi. Onpas kuitenkin aivan täydellinen tälle kirjalle! Hyacinthille ei kelpaa kuin paras ja näyttävin, ja mikäs onkaan näyttävämpää kuin pitkä nimi.

Nimen ja kirjan käännöksestä sen verran, että joskus hauska sanavalinta ajaa selkeästi hahmon äänen ohi. Suomenkielinen nimi on hilpeä, mutta sillä ei samaa säälivän ylenkatsovaa sävyä kuin alkuperäisellä. Kääntäjä on myös laittanut Hyacinthin suuhun sanoja, joita hän ei mielestäni käyttäisi. Poppoo, heppa, elukka ja muut vastaavat ovat pikemminkin hänen sukulaistensa ilmaisuja. Hyacinthin kielenkäyttöön ne eivät uskaltaisi ilmaantua.

Suosittelisin kuitenkin kirjaa kaikille, jotka pitävät Pokka pitää-sarjasta. Huumori ei toimi ihan yhtä hyvin kirjana kuin näyttelijöiden voimalla, mutta hauskaa luettavaa se silti on. Ääneen tuli hihitettyä kerta jos toinenkin.

Tyylikkäästi pukeutunut ihminen on tyytyväinen itseensä. Kun ajattelen miehiä ja vaatteita, ajatukseni kääntyvät kammottavasti lankojeni suuntaan. Violetin Bruce pyysi minulta kerran lainaksi bikinejä - niin kuin minulla muka olisi sellaisia vetimiä vaatekomerossani - ja Onslow on luopunut  vaatteista miltei tykkänään. Hän käyttää muutamaa harvaa huonosti istuvaa ja vanunutta vaatepartta ja tulee siten täyttäneeksi itsensä paljastamista koskevat lainkohdat, mutta hänestä on silti aina liikaa näkyvillä.

Hyacinthin motiiveja ja ajatuksia valotetaan lisää. Suhde sisariin ja Richardiin on ehkä kirjan parasta antia. TV-sarjasta sitä ei aina huomaa, mutta kirjassa on hyvin selvää, että Hyacinth rakastaa siskojaan ja miestään. Hän ei pidä Onslow'sta, koska Daisy ansaitsisi jonkun (Hyacinthin mielestä) paremman. Rosen huikentelevaisia tapoja ja suhteita naimisissa oleviin miehiin hän ei tuomitse. Rose on kuka on. Suorastaan herttainen paljastus koski Richardia: hän antaa joka päivä vaimolleen aamusuukon!

Ei Hyacinth silti olisi Hyacinth jos hän ei olisi niin... Hyacinth. Omasta mielestään aina oikeassa, muiden viat huomaa heti ja omiaan ei ikinä näe. Hauska mielikuvitushahmona, raivostuttava oikeassa elämässä. Elizabethin kärsivällisyyttä on pakko ihailla. Minä olisin varmaan vaihtanut maisemaa jos naapurissa asuisi Hyacinth.