Simon Tofield: Simonin kissan pentu

Simon Tofield: Simonin kissan pentu
(Simon's Cat in Kitten Chaos, 2011)
240 s.
Gummerus 2012

Simonin ja kissan elämä menee uusiksi, kun Simon löytää pensaikosta laatikon, jonka sisällä on pieni kissanpentu. Pentu leikkii koirien kanssa, eikä ole vielä oppinut että hänen ystävänsä siilit ja lankakerä sopivat huonosti yhteen.

Pitihän tämä napata mukaan kun oli niin kutsuvasti kirjaston hyllyssä. Olin vieläpä kirjan ensimmäinen lainaaja, joten se on aivan uutuuttaan kiiltävä ja ihana. Sarjan edellinen osa ei oikein iskenyt, mutta tämä oli kertakaikkisen valloittava. Simonin kissan seikkailut toimivat selvästi paremmin kotioloissa kuin suuressa maailmassa.

Kirjan nimen suomennoksesta pitää antaa keskikokoinen risu: kysessä ei tosiaankaan ole Simonin kissan pentu, vaan Simonin kissanpentu. Kaksi aivan eri asiaa!

No, kuten sanonta kuuluu, ei nimi miestä pahenna. Tämä on aivan ihana ja kuin oikeasta elämästä otettu. Huomaa selvästi, että Tofieldillä on omiakin karvapalloja. Kissanpentu on pieni ja villi höppänä, jolle kaikki on uutta ja jolla ei tunnu olevan laisinkaan itsesuojeluvaistoa. Iso kissa on jo elämää kokenut veteraani, joka ei voi ymmärtää miksi toinen käyttäytyy niin omituisesti. Kuka muka haluaa koskea imuriin? Sehän on pelottava! Kissanpennulla ja ihmislapsella on paljon yhteistä.

Loistava lukuhetki kissojen ystäville ja etenkin niille, jotka ovat ottaneet pienen riiviön ison kissan kaveriksi.