 |
| Emmy Abrahamson: Kuinka selviytyä puolalaisesta äidistä (Min pappa är snäll och min mamma är utlänning, 2011) 250 s. Karisto 2012 |
Jokainen muistanee omat teinivuotensa. Miten kukaan ei ymmärtänyt ja etenkin sen, miten hirvittävän nolo oma perhe oli. Hyvä kun kehtasi liikkua ulkona mokoman sakin seurassa, aina sai hävetä silmät päästään jotain. Uskoisin, että tunne on tuttu myös tämän päivän teineille ja suosittelisinkin tätä Abrahamsonin kirjaa etenkin heille. Oma perheenne voi hyvinkin olla nolo, mutta ainakaan ette ole Alicja ja äitinne ei ole Beata. Voisi siis olla huonomminkin.
Kirjaa voi suositella myös huumorin ystäville sekä niille, jotka nostalgiapuuskassaan haluavat kokea uudelleen mainitun häpeän tunteen. Alicjalla on sitä vaikka muille jakaa, koska hänen äitinsä Beata ei ymmärrä, että 1980-luvun Ruotsi ei ole Puola. Homehtuneen juuston voi heittää pois ja remonttimiehiä ei tarvitse palkata pimeästi rajan takaa. Teinityttären finneistä ei todellakaan tarvitse kertoa koko suvulle tai Ystadin poliisivoimille. Etenkään Ystadin poliisivoimille, Alicja kun haluaa poliisiksi eikä kukaan toivo tulevien työkavereidensa muistavan iho-ongelmiaan.
Tämä oli aivan hervottoman hauska ja osuva kirja. Sympatiani olivat Alicjan puolella, myös silloin kun hän alkoi ymmärtää paremmin äitiään. On vaikeaa olla teini ja vielä vaikeampaa kun erottuu jotenkin joukosta. Ainakin näin aikuisen näkökulmasta kirjasta voi lukea myös sen miten subjektiivisia käsitteet "nolo" ja "joukosta erottuva" ovat. Alicja toivoo maan aukenevan allaan, mutta hänen ystävänsä eivät ole moksiskaan Beatan ja muun perheen edesottamuksista. Heidän näkökulmastaan heidän omat perheensä ovat varmasti ne, jotka pitäisi piilottaa ihmisten katseilta.
Alicja hahmona oli mieleiseni. Vaikka hän kirjan kuluessa ihastuukin Ola Olssoniin, hänen elämänsä ei pyöri pojan ympärillä. Alicjalla on tulevaisuuden suunnitelmia, jotka eivät ole riippuvaisia Ola Olssonista ja itse asiassa kirja kertookin enemmän äidin ja tyttären suhteesta. Olen muistaakseni nähnyt blogosfäärissä jonkinlaisen äidit & tyttäret haasteen ja tämä olisi oiva kirja siihen osallistuville.
Abrahamsonin seuraavaa kirjaa odotellessa!
Kuten kaikki muukin tänä kesänä, myös piirustus on mennyt hyvistä aikomuksistani huolimatta täysin pieleen. Erik Antonsson-Rosing täytyy saada ymmärtämään, että tämä on onnellinen piirustus täynnä onnellisia asioita, ei suinkaan kuva tilanteesta, jossa verenhimoinen kansanjoukko ajaa paria pikkulasta kohti hyönteisiä kuhisevaa kasvia hysteerisen auringon loistaessa infernon yllä.
Minäkin tykkäsin tästä kovasti! Luin juuri ja bloggasinbkin, linkitin arviosi juttuuni. Jos olet lukenut muita siskodiskosarjan kirjoja, otan suosituksia vastaan :)
VastaaPoistaKiva kuulla, että muutkin ovat löytäneet tämän kirjan. :D
PoistaTähän hätään en muista lukeneeni Siskodiskosta tämän lisäksi muuta kuin Randa Abdel-Fattahin Näyttääkö pääni tässä isolta? Kiinnostava kirja sekin! Pikainen googlaus antaa ymmärtää, että se on ollut jonkun ikäisten koululaisten lukulistalla (monikulttuurisuus teemassa, kuvittelisin).