 |
| Guy Delisle: Pjongjang (Pyongyang, 2003) 176 s. WSOY 2009 |
Propagandaa, automatisoituneesti käyttäytyviä ihmisiä, putipuhtaita, typötyhjiä katuja – kalseaan hotellihuoneeseen majoitettu Delisle löytää pian ympäriltään kaikki totalitaarisen hallinnon elementit. Piirtäjää seuraa jatkuvasti tulkki, joka ei saa päästää häntä hetkeksikään silmistään ja joka kertoo hänelle muun muassa, että vakoojia on joka puolella ja ettei maassa ole lainkaan vammaisia.
Luin joku aika sitten Barbara Demickin Suljettu maa-kirjan, joka kertoo muutaman pohjoiskorealaisen loikkarin elämästä. Pidin kirjasta, mutta koska olen luonnostani epäileväinen, päätin lukea aiheesta lisää. Suljetun maan tarinat kun ovat parhaimmillaankin toisen käden tietoa ja lisäksi ne välittyvät länsimaalaisen kynänjälkenä. Oletin Demickin ripotelleen kirjaan niin sanottua Lapin lisää saadakseen huomiota kirjalleen.
Kuka tietää, ehkä hän tekikin niin, mutta Delislen tarina vahvistaa Demickin kirjasta saatua kuvaa Pohjois-Koreasta. Kuva ei ole mitenkään kaunis. "Meillä ei ole mitään kadehdittavaa maailmalta" kaikuu lauluissa, mutta ainakaan minä en ikimaailmassa muuttaisi Pohjois-Koreaan (ei sillä, että minua sinne huolittaisiinkaan). Delislen elämä siellä työtä tekevänä länsimaalaisena ei ollut mitään herkkua, mutta silti paljon parempaa kuin tavallisten tallaajien. Sähköä ei ole, nälänhätä on tosi asia ja auta armias jos unohdat Rakastettua Johtajaa kuvaavan rintamerkin kotiin. Propagandaa tunkee sisään ovista ja ikkunoista, kehenkään ei voi luottaa ja itsenäistä ajattelua tukahdutetaan.
Delislen sarjakuva kuvaa tätä oivallisesti ja antaa lisäksi lukijan vetää omia johtopäätöksiään. Miksi ovi pitikään sulkea kun kuunteli työpaikalla jazzia? Millaisia ajatuksia herättävät vuoren kylkeen maalatut valtavat kirjaimet, jotka ylistävät Suurta Johtajaa? Delisle kertoo elämästään osittain huumorin kautta mikä osaltaan saa pyörät pyörimään lukijan mielessä. Mielikuva kiviä maalaavista "vapaaehtoisista" on hauska kunnes sitä pysähtyy ajattelemaan vähänkään tarkemmin.
Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä sarjakuva, suosittelen. Sen ovat jo lukeneet muun muassa Salla, Tessa, Satu ja Anni M.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti