 |
| Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta (Chroniques Birmanes, 2007) 272 s. WSOY 2009 |
Delisle saapuu Burmaan Lääkärit ilman rajoja -järjestössä työskentelevän puolisonsa ja pienen poikansa kanssa. Lastenrattaiden takaa hän tutustuu maahan, jonka asukkaat ihmettelevät valkoihoista vauvaa. Kuumuus, sosiaalinen kontrolli, sensuuri, sähkökatkot ja ajoittain räjähtelevät pommit piinaavat piirtäjän arkea, mutta hän saa myös ystäviä paikallisista ihmisistä.
No, ei siinä kauan mennyt kunnes hankin ahnaisiin käpäliini lisää Delisleä. Pjonjang oli sen verran ajatuksia herättävä lukukokemus, että piti viime viikon kirjastoreissulla etsiä tämäkin hyllystä. Tai no, ystävällinen nuori kirjastosetä sen minulle etsi, omiin silmiini se kun ei sattunut. Älköön koskaan sanottako, että kirjastolaiset eivät tee tärkeää työtä! (<- tulevalla kirjastotädillä on omaa nautakarjaa ojassa)
Ja sitten asiaan. Tällä kertaa Delisle perheineen on Burmassa, jonne hänen vaimonsa on määrätty työkomennukselle. Delisle itse on enimmäkseen koti-isänä. Kirja onkin enimmäkseen sekoitus paikallisten tapojen ja maisemien havainnointia sekä kotielämää. Uskaltaako heinäsirkan syödä ja miltä tuntuu mietiskely buddhalaiseen tapaan? Jos kirjasta kävi yksi asia selväksi se on se, että Burmassa on koko ajan aivan mahdottoman kuuma. Burmalaiset osaavat tietenkin varautua tähän, mutta ulkomaalaiset eivät. Ihan nolotti lukea miten länsimaalaisten on ollut pakko rakentaa länsimaalaisia taloja vaikka paikallinen tyyli sopii ilmastoon noin miljoona kertaa paremmin. Hei oikeasti, ei se ole niin kauheaa myöntää, että muillakin välähtää.
Terveisiä Burmasta on vähemmän poliittinen teos kuin Pjongjang. Ymmärrettävää kun ottaa huomioon, että Delisle on siellä aivan eri syistä. Pohjois-Koreassa ahdistava diktatuuri oli koko ajan läsnä, koska Delisle oli siellä työntekijänä. Burmassa hän oli koti-isänä, joten rajoituksia vastaan taistelu tulee esiin enimmäkseen hänen vaimonsa kautta. Ei ole helppoa olla ulkomaalainen lääkäri maassa, jossa kipeästi kaivattua apua ei voi toimittaa perille maan hallinnon vuoksi. Burman tilanne ei kuitenkaan vaikuta kirjan perusteella yhtä tiukalta ja jopa toivottomalta kuin Pohjois-Korean. Jälkimmäisessä ihmiset ovat pitkälti tietämättömiä muun maailman (ja jopa oman maansa) tapahtumista, mutta Burmassa sana kulkee ainakin suusta suuhun ja kaikki ovat tietoisia sensuurista. Toisaalta taas Pohjois-Koreassa on paljon rauhallisempaa kuin Burmassa, jossa Delisle välttää pommi-iskun vain sattuman oikusta.
Tämä on selvästi viihteellisempi teos kuin Pjonjang, mutta puhutteleva kuitenkin. Tämän ovat lukeneet ainakin Zephyr, Norkku, Tessa, Paula ja Linnea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti