 |
| Laura Paloheimo: OMG 318 s. Otava 2013 |
Anna ja hänen bestiksensä Karla pyörittävät OMG-nimistä hääsuunnittelufirmaa. He väkertävät koristeet, vuokraavat kyyhkyset ja herättelevät sammuneet sulhaset, sillä jokainen asiakas ansaitsee täydelliset häät. Lisää kierroksia hullunmyllyyn tuovat sekopäiset yhteistyökumppanit ja Annan toilailevat perheenjäsenet.
Toisten häähumua päivittäin todistaessaan Anna yrittää saada oman sinkkuelämänsä järjestykseen. Joka kerta uuden aakkoskarkkipussin avatessaan hän toivoo kirjainten ennustavan parempaa onnea.
Lopulta Anna uskaltautuu etsimään sukulaissielua nettideittipalvelusta. Sieltä löytyykin jos jonkinlaista sankaria. Mutta vain yksi heistä vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta.
Tämä tarttui kirjastosta mukaan ihan vain siksi, että olen jostain syystä kaivannut kevyttä romanttista hömppää. Kirjailija oli minulle täysin tuntematon, mutta kansi sattui sopivasti silmään kirjaston uutuushyllystä ja takateksti näytti lupaavalta tähän lukunälkään.
Korkeat odotukset:
Kevyttä romanttista hömppää, iloisuutta ja huumoria. Kepeää sanailua ja hauskoja kommelluksia, ystävyyttä ja rakkautta. Toimelias, fiksu ja viihdyttävä sankaritar, ihana sankari ja Tosi Rakkautta.
Karu totuus:
Puuduttavaa surkuttelua, mikään ei ole hyvin kenelläkään. Repliikkejä, joissa kahdessa peräkkäisessä lauseessa ei ole päätä eikä häntää edes yhden ihmisen sanomana, saati sitten dialogina. Ajasta, paikasta ja asiasta toiseen hyppivää kerrontaa. Ne vähät kommellukset ovat tyhmyydestä ja viinasta johtuvia, eivätkä hauskoja vaan noloja idioottimaisuutensa vuoksi. Toisiaan raastinrautojen lailla raapivat "ystävykset", jotka noin 95% ajasta vaikuttavat inhoavan toisiaan oikeasti. Saamaton, itsesäälissä rypevä päähenkilö, josta kukaan ei oikeastaan pidä ja joka ei oikeastaan pidä kenestäkään. Kukaan ei oikeastaan pidä kenestäkään, kaikki ovat koko ajan ilkeitä toisilleen. Sankari, joka on itsekeskeinen ja itsekäs. Romanssi, jota ei ole. Pari tapaa toisensa muutaman kerran, viettää suurimman osan ajasta riitelemällä ja haukkumalla toisiaan. En tosiaan käsitä mihin he muka toisissaan rakastuivat, molemmat olivat niin epämiellyttäviä ihmisiä eivätkä näyttäneet suuremmin välittävän toisistaan.
Eli en tykännyt, en. Enkä syytä genreä, vaikka se ei niin sanotusti olekaan omani. Olen lukenut romantiikkaa ja chick litiä, josta ole oikeasti pitänyt. Tässä vain ei ollut mitään miellyttävää. Puursin sinnillä loppuun silkkaa itsepäisyyttäni, epätoivoisen "jos tämä tästä vielä paranisi" asenteen riivaamana. Ei parantunut.
Hyllyssä odottaa toinen chick litin edustaja, Sophie Kinsellan Varsinainen talousihme, josta olen ollut näkevinäni hyviä arvosteluja. Kokeilen sitä sitten kun olen haudannut tämän jonnekin muistini perukoille.
Toisten häähumua päivittäin todistaessaan Anna yrittää saada oman sinkkuelämänsä järjestykseen. Joka kerta uuden aakkoskarkkipussin avatessaan hän toivoo kirjainten ennustavan parempaa onnea.
Lopulta Anna uskaltautuu etsimään sukulaissielua nettideittipalvelusta. Sieltä löytyykin jos jonkinlaista sankaria. Mutta vain yksi heistä vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta.
Tämä tarttui kirjastosta mukaan ihan vain siksi, että olen jostain syystä kaivannut kevyttä romanttista hömppää. Kirjailija oli minulle täysin tuntematon, mutta kansi sattui sopivasti silmään kirjaston uutuushyllystä ja takateksti näytti lupaavalta tähän lukunälkään.
Korkeat odotukset:
Kevyttä romanttista hömppää, iloisuutta ja huumoria. Kepeää sanailua ja hauskoja kommelluksia, ystävyyttä ja rakkautta. Toimelias, fiksu ja viihdyttävä sankaritar, ihana sankari ja Tosi Rakkautta.
Karu totuus:
Puuduttavaa surkuttelua, mikään ei ole hyvin kenelläkään. Repliikkejä, joissa kahdessa peräkkäisessä lauseessa ei ole päätä eikä häntää edes yhden ihmisen sanomana, saati sitten dialogina. Ajasta, paikasta ja asiasta toiseen hyppivää kerrontaa. Ne vähät kommellukset ovat tyhmyydestä ja viinasta johtuvia, eivätkä hauskoja vaan noloja idioottimaisuutensa vuoksi. Toisiaan raastinrautojen lailla raapivat "ystävykset", jotka noin 95% ajasta vaikuttavat inhoavan toisiaan oikeasti. Saamaton, itsesäälissä rypevä päähenkilö, josta kukaan ei oikeastaan pidä ja joka ei oikeastaan pidä kenestäkään. Kukaan ei oikeastaan pidä kenestäkään, kaikki ovat koko ajan ilkeitä toisilleen. Sankari, joka on itsekeskeinen ja itsekäs. Romanssi, jota ei ole. Pari tapaa toisensa muutaman kerran, viettää suurimman osan ajasta riitelemällä ja haukkumalla toisiaan. En tosiaan käsitä mihin he muka toisissaan rakastuivat, molemmat olivat niin epämiellyttäviä ihmisiä eivätkä näyttäneet suuremmin välittävän toisistaan.
Eli en tykännyt, en. Enkä syytä genreä, vaikka se ei niin sanotusti olekaan omani. Olen lukenut romantiikkaa ja chick litiä, josta ole oikeasti pitänyt. Tässä vain ei ollut mitään miellyttävää. Puursin sinnillä loppuun silkkaa itsepäisyyttäni, epätoivoisen "jos tämä tästä vielä paranisi" asenteen riivaamana. Ei parantunut.
Hyllyssä odottaa toinen chick litin edustaja, Sophie Kinsellan Varsinainen talousihme, josta olen ollut näkevinäni hyviä arvosteluja. Kokeilen sitä sitten kun olen haudannut tämän jonnekin muistini perukoille.
Tällä kirjalla on jo ihan hirveä nimi... Siis oikeasti, eikö tuon parempaa nimeä ole keksitty tälle kirjalle?! =D Kuulostaa kauhukirjalta minulle. Ei taida olla minun juttuni. Kiitos esittelystä. =D (Varsinainen talousihme on ihan jees.)
VastaaPoistaTästä jäi vähän sellainen tunne, että on haluttu kirjoittaa OMG-niminen kirja ihan vain nimen vuoksi (mutta ketä nimi se nimi kiinnostaa tai naurattaa? teinejä? eivät varmaan kuitenkaan ole tämän kohdeyleisö), ja kirja hääsuunnittelufirmasta. Varsinaista juonta tai kiinnostavia hahmoja ei sitten vaivauduttukaan keksimään...
PoistaPitänee kokeilla tuota Talousihmettä jossain välissä.
OMG meni näemmä niin ohi kuin mennä voi. :D Meikässä heräsi hurja kiinnostus nyt katsoa, mistä muut ovat tässä tykänneet.
VastaaPoistaKerro Talousihmeestä, jos tulet sen lukeneeksi! Minäkin silmäilin romantiikkahyllyä juuri kuvailemasi kaltaisen lukemisen toivossa, mutten osannut oikein tarttua yhteenkään kirjaan, vaikka takakansia toljailinkin. Muistin laillasi, että Talousihmettä olisi suositeltu muillekin kuin genren vannoutuneille ystäville, mutta sitä ei ollut kirjastossa yhtäkään kappaletta.
Ei tosiaan osunut tänne päinkään. Pikainen googlettaminen kertoo, että suhtautuminen on ollut aika nuivaa muuallakin. Kovin monet eivät tosin ole tätä vielä lukeneet, saa nähdä mitä mieltä enemmistä loppujen lopuksi on.
PoistaTalousihme on vieläkin lukujonossa, joka kasvaa uhkaavasti koko ajan...