 |
| Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike 130 s. WSOY 2012 |
On tartuttava kauhaan, kattilaan ja karjalanpaistiin. Etsittävä ohjeita ja harjoiteltava ruuanlaiton jaloa taitoa. Kirjaston valikoimasta löytyy Pankleesialaisia makuja ja Kasvissyöjän maailma, mutta missä on helppoja kotiruokaohjeita tarjoava kirja perunaan uskovalle miehelle?
Kuten niin monet muutkin, minäkin tykkäsin Mielensäpahoittajasta ja tietysti piti lukea siihen jatkoakin. Miniäkin on jo hyllyssä odottamassa, mutta en ole vielä saanut tartuttua siihen.
Syystä että jo tässä kirjassa oli sellaista vitsin venytyksen makua. Kirjan ensimmäinen puolikas on suunnilleen yhtä hyvä kuin Mielensäpahoittaja: sekä huumori että vakavampi pohdinta ovat osuvia. Koin suoranaista sielujen sympatiaa mielensäpahoittajan kanssa, minä kun en ole niitä maailman parhaimpia kokkeja. Oikeastaan kirja antoi suorastaan uutta toivoa. Jos kahdeksankymppinen mies oppii laittamaan peruskotiruokaa, luulisi sen onnistuvan minultakin. Pitänee jossain välissä tarttua kauhan varteen ja aloittaa harjoittelu.
Harmi siis, että kirjassa oli kaksi osaa. Toinen oli mielestäni turha eikä ollenkaan niin huvittava tai sen syvällisempiä ajatuksia herättävä. Jäi sellainen olo, että jälkimmäisellä puoliskolla pyrittiin vain tiettyyn sivumäärään. Ensimmäinen osa päättyi niin nasevasti, että ihan harmitti huomata ettei kirja loppunutkaan siihen.
Tuosta ruoanlaitoin harjoittelusta tuli muuten mieleen, että luettuani tämän Kirjasfäärin postauksen (vertailussa kaksi muffinikirjaa) suhtaudun äärimmäisen epäluuloisesti kaikenlaisiin reseptikirjoihin. Ei ihme, ettei leivonnaisista ja ruokalajeista ikinä tule kuvien näköisiä!
Haasteet: In the Name-haasteen kategoria "ruoka". Ruskeakastike on ruokaa, sekä mielensäpahoittaja että minä olemme tätä mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti